EU kahden vaiheilla: tuleeko uusiutuvalle energialle sitovia tavoitteita vuoteen 2030?

07.06.2012

Mikael Ohlström

Suomen etujen mukaista olisi, että EU:ssa keskityttäisiin päätavoitteeseen eli kasvihuonekaasupäästöjen alentamiseen. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi tulisi voida valita joustavasti, kustannustehokkaasti ja suomalaiset vahvuudet hyödyntäen. Uusiutuvaa energiaa kiireellisempi kysymys olisi kuitenkin linjata vuoden 2020 jälkeistä päästökauppakautta.

EU:n komissio on julkaissut tuoreen tiedonannon uusiutuvan energiantuotannon suuntaviivoista ja mahdollisista tavoitteista. Se ei vielä ota kantaa, vaan nostaa esille erilaisia vaihtoehtoja vuoden 2020 jälkeiselle ajalle:

• Kaksi vaihtoehtoa lähtee siitä, että uusiutuvalle energialle asetettaisiin laillisesti sitovat tavoitteet ja velvoitteet. Ne olisivat joko EU-tasoisia tai kansallisia (taakanjako jäsenmaittain).
• Kahden muun vaihtoehdon mukaan uusiutuvalle energialle ei asetettaisi enää uusia tavoitteita vuoden 2020 jälkeen. Ainoa sitova tavoite vuodelle 2030 olisi kasvihuonekaasupäästöjen alentaminen.
Yksi tavoite, joustavat keinot

EK:n johtavan asiantuntijan Mikael Ohlströmin mielestä EU:ssa ei tule toistaa vanhoja virheitä:

- Vuodelle 2020 on asetettu päällekkäisiä ilmasto- ja energiatavoitteita, mikä on lisännyt varsinaisen päämäärän eli kasvihuonekaasupäästöjen alentamisen kustannuksia.

-  Seuraavalla tavoitekaudella EU-jäsenmailla tulisi olla vapaat kädet valita keinonsa, joilla vuoden 2030 päästötavoitteet saavutetaan kustannustehokkaimmin ja joustavimmin. Tällöin Suomi pystyisi hyödyntämään esimerkiksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden mahdollisuuksia haluamillaan osuuksilla.

Infrastruktuuri ei ole valmis uusiutuvan energian nopealle lisäykselle

Suomella on jo nyt korkeat velvoitteet uusiutuvalle energialle. Jos kansalliset tavoitteemme kiristyvät entisestään vuoteen 2030, uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta voi meillä nousta jopa yli 50 prosentin tason. Tämä tarkoittaisi energiantuotannon kansallisen itsemääräämisoikeuden rikkomista.

-  Liian nopea uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen johtaisi myös markkinahäiriöihin ja aiheuttaisi energian hintojen nousupainetta.

Myöskään sähkönsiirtoverkot ja säätö- ja varavoimaratkaisut eivät vielä ole valmiita ottamaan vastaan kaikkea vaihtelevatuotantoista uusiutuvaa energiaa. Tämä voi vaarantaa energiansaannin toimitusvarmuuden. Energiainfrastruktuuriin tarvitaankin jo lähivuosina massiivisia investointeja. Tuotantokapasiteetin lisäksi EU:ssa on investoitava satoja miljardeja euroja sähköverkkoihin sähkönsiirron pullonkaulojen poistamiseksi ja esimerkiksi merituulivoiman ja muun hajautetun tuotannon verkkoon kytkemiseksi.

EU-tiedonannossa todetaan aivan oikein, että uusiutuva energia on saatava kilpailukykyiseksi energiamuodoksi viimeistään 2020-luvulla. 

- Teknologioiden kypsyessä niiden tukemista on vähennettävä markkinahäiriöiden ja mahdollisen ylikompensaation välttämiseksi. Myös panostukset uusiutuvien teknologioiden tutkimukseen ja kehitykseen ovat tärkeitä synnytettäessä entistä tehokkaampia ja kestävämpiä energiantuotantoratkaisuja.

Uusiutuvan energian sijaan tulisi keskittyä päästökaupan 4. kauteen
Energiakomissaari Günther Oettingerin (ks. haastattelu) mukaan uusiutuvan energian jatkotavoitteista on päätettävä viimeistään vuonna 2014. Mikael Ohlströmin mukaan tämä on täysin ennenaikaista: 

- Nyt on väärä aika lähteä kiristämään ja jatkamaan EU:n yksipuolisia ilmasto- ja energiatavoitteita. Se on ajankohtaista vasta, kun tiedetään YK-prosessin seuraava etappi: syntyykö vuoteen 2015 mennessä kansainvälinen ilmastosopimus ja saadaanko siihen EU:n ulkopuoliset maat kattavasti mukaan.

Juuri nyt pitäisi keskittyä EU:n ilmastopolitiikan pääohjauskeinon eli päästökaupan suunnitteluun, Ohlström muistuttaa:

- Päästökaupan mahdollinen 4. kausi käynnistyy vuonna 2021, jonka avulla vähäpäästöisille investoinneille voitaisiin kehittää kannuste. Tämä lisäisi myös ennakoitavuutta vuoden 2020 jälkeen ilman rinnakkaisia uusiutuvan energian velvoitteitakin.
 
- Sen sijaan ensi vuonna alkavan 3. päästökauppakauden sovittuihin sääntöihin ei enää tässä vaiheessa saa tehdä muutoksia. Tällainen poliittinen interventio aiheuttaisi markkinoille ja investoijille kohtuutonta epävarmuutta ja ylimääräisiä kustannuksia.

Tutustu komission tiedonantoon ja sen vaikutusarviointiin.

Lisätiedot:
Johtava asiantuntija Mikael Ohlström, puh. 050 468 1022, etunimi.sukunimi@ek.fi

Kommentteja 0 kpl

Kommentoi

Lisää aiheesta

• EU:n huippukokous korosti kohtuuhintaisen ja kestävän energian saatavuutta
• Suomen cleantech-liiketoiminta kasvoi 15 % vuonna 2012
• Lupamenettelyissä jumissa satoja investointeja
• EU:n parlamentilta positiivinen äänestystulos: päästöoikeuksien huutokauppoja ei tulisi lykätä
• EU hakee lisää tehokkuutta ja parempaa liikenneturvallisuutta rekkaliikenteeseen
• EU:n tähtäin globaaliin ilmastopolitiikkaan
• Järjestöjen vetoomus: Suomen haettava kasvua – windfall-vero olisi karhunpalvelus
• Työmarkkinajärjestöt ja MTK: hallituksen ryhdyttävä toimiin rikkidirektiivin vaikutusten kohtuullistamiseksi
• Uusi energiatehokkuusdirektiivi: energian käyttäjiltä löydyttävä 1,5 % vuosisäästöt
• Toimitusjohtaja Mikko Pukkinen: Rikkidirektiivi on Suomelle täysin mahdoton