Karenssipäivästäkö ratkaisu kasvaviin sairauspoissaoloihin?

02.05.2012

Ylilääkäri Jan SchugkEK, terveyspolitiikka, työterveys, työtturvallisuus

Suomessa sairauspoissaolot ovat etenkin työntekijäammateissa kansainvälisesti verrattuna varsin korkealla tasolla. Huolimatta siitä, että sairauksien hoito on kehittynyt ja panostukset työterveyshuoltoon ovat kasvaneet voimakkaasti, sairauspoissaolot ovat jatkaneet tasaisen junnaavaa nousuaan, mitä nyt talouden taantumat silloin tällöin ovat keikauttaneet lukuja hetkeksi alaspäin.

Työhyvinvoinnin edistämisen ja työkyvyn johtamisen nimiin vannotaan, ja potkua niissä ehdottomasti onkin, mutta nopeampien tulosten toivossa on esille nostettu myös järeämmän kaliiperin keinoja, kuten ensimmäisen poissaolopäivän karenssi eli palkattomuus.

******

Karenssipäivä ei ole uusi keksintö ja se on eri muodoissa käytössä monissa maissa, kuten muun muassa rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa. Ruotsin esimerkkiä onkin kiinnostava tarkastella hieman lähemmin, sillä siinä missä me suomalaiset tapasimme takavuosina naureskella huvikseen saikuttaville ruotsalaisille ja heidän korkeille sairauspoissaoloprosenteilleen, ovat Svenskt Näringslivin jäsenyritysten sairauspoissaolot nykyään selkeästi EK:n jäsenyritysten sairauspoissaolojen keskiarvoa matalammalla tasalla.

Ett–noll Svea-mammalle siis!

*****

Sairauspoissaolot ovat Ruotsissa pudonneet erityisen voimakkaasti Fredrik Reinfeldtin hallitusten aikana. Oikeistohallitus on uudistanut sairauteen liittyvää sosiaaliturvaa reippaalla kädellä, mikä sai monet – myös minut – ajattelemaan että karenssipäivä olisi otettu käyttöön vasta vuonna 2006 samalla kun muitakin uudistuksia tehtiin, mutta näin ei suinkaan ole.

Karenssipäivä on Ruotsissa ollut käytössä jo vuodesta 1993 eikä se ole estänyt sairauspoissaoloja heittelehtimästä vuoristoradan lailla ylös alas. Ruotsalaista sairastajaa kohdellaan karenssipäivän lisäksi muutenkin tiukemmin kuin suomalaista, sillä siinä missä meillä sairauden ajalta maksetaan tyypillisesti täyttä palkkaa noin kolmeen kuukauteen asti (toki työsuhteen kestosta riippuen), Ruotsissa poissaolon ajalta maksetaan vain 80 % palkasta. Kuten karenssipäivä, tämäkin asia on ollut voimassa jo 90-luvun alusta lähtien.

*****

Mitä Ruotsissa sitten tehtiin vuonna 2006, jonka jälkeen poissaolot laskivat voimakkaasti? Keskeisin muutos on epäilemättä ollut työkyvyttömyyden käsitteen muuttaminen laajemmaksi kuin meillä käytössä oleva ammatillisen työkyvyttömyyden käsite.

Suomessa ihminen on työkyvytön ja oikeutettu sairauspäivärahaan, jos hänellä on todettu sairaus, joka alentaa hänen työkykyään niin, ettei hän kykene tekemään omaa työtään, tai sitä läheisesti vastaavaa työtä. Vasta työkyvyttömyyseläkettä harkittaessa työkykyä peilataan muihin saatavissa oleviin töihin, joita henkilö kohtuudella pystyisi tekemään. Käytännössä tämä raja on tullut vastaan 300 sairauspäivärahapäivän kohdalla, mutta kesäkuun alussa käyttöön tuleva ns. 30-60-90 päivän sääntö muuttaa asetelmaa Suomessa olennaisesti.

*****

Ruotsissa työkyvyttömyyden porrastus on vuoden 2005 jälkeen poikennut olennaisesta suomalaisesta. Ensimmäiset seitsemän päivää työntekijä voi olla sairauden vuoksi pois töistä omalla ilmoituksellaan. Lääkärintodistus tarvitaan vasta tämän jälkeen.

14 päivän ajan työkyky suhteutetaan henkilön omaan työhön, päivät 15-90 työkyky suhteutetaan omaan tai sitä vastaavaan työhön, päivät 91-180 muihin työnantajalla tarjolla oleviin töihin ja 181 sairauspäivästä eteenpäin kaikkiin työmarkkinoilla tarjolla oleviin töihin.

Juuri tämä työkyvyttömyyden arvioinnin muutos on se olennainen tekijä, joka on kääntänyt maaottelutilanteen Ruotsin eduksi!

*****

Karenssipäivä ja sairauspoissaoloajalta maksettavan korvauksen alentaminen saattaa siis olla käyttökelpoinen tavoite poissaolojen vähentämiseksi Suomessakin, mutta ennen kuin tätä ryhdytään tavoittelemaan, kannattaa ensin katsoa mihin päästään työkykyä ja työhyvinvointia järjestelmällisesti ja määrätietoisesti johtamalla. Ennen kaikkea meidän kannattaa myös odottaa millaisiin tuloksiin tulevalla 30-60-90 päivän säännöllä, siis käytännössä jäljellä olevan työkyvyn ja työhön palaamisen mahdollisuuksien huomattavasti nykyistä tehokkaammalla ja varhaisemmalla arvioinnilla päästään.

Jos nämä tulokset jäävät vaisuiksi, on aika nostaa karenssipäivä ja sairauspoissaoloajalta maksettavien korvausten suuruus neuvottelupöydälle. Näiden asioiden muuttaminen ei tule olemaan helppoa, kuten ei mihinkään saavutettuun etuun kajoaminen. Lisäksi Suomen tilanne on siinäkin mielessä erilainen kuin Ruotsissa, että meillä karenssipäivästä ja sairauspoissaoloajan palkasta sovitaan työehtosopimuksissa, kun taas Ruotsissa kyse oli poliittisista päätöksistä, jotka hallitus pystyi ajamaan läpi valtiopäivillä.

Kommentteja 0 kpl

Kommentoi