Pitäisikö jätteitä rakastaa?

14.02.2012

Benny Hasenson Asiantuntija, EK, Infrastruktuuri kestävä materiaalitalous, materiaalitehokkuus, jätehuolto, kemikaali- ja tuotepolitiikka, luonnonvarat, ympäristöteknologia

”Kaikki menee aina jonnekin” kuvaa aineen häviämättömyyttä maailmankaikkeudessa. Siis kaikki ne rojut, rätit ja muut tavarat, jotka me raahaamme kotimme porteista ja ovista sisälle, eivät koskaan häviä minnekään. Ne voivat kyllä muuttaa muotoaan ja parhaassa tapauksessa tulla hyödynnetyksi joko raaka-aineina tai energiana, mutta ne eivät koskaan poistu maailmasta. Pahimmassa tapauksessa tavarat eivät häviä myöskään kodeistamme ennen kuin seuraava sukupolvi tilaa irtolavan pihalle tai soittaa kirpparin pitäjälle, joka vie tarpeettomat kamat pois silmistä.  

Kauhulla ajattelen väistämätöntä tilannetta, kun muutamme vaimoni kanssa pienempään kämppään nykyisestä tilavasta omakotitalostamme. Tähän asuntoon on onnistuttu omin voimin, perheen pois muuttaneen nuorison avustuksella ja edesmenneitten vanhempien jäämistöstä kasaamaan valtavat määrät roinaa. Osa rojuista on lisäksi onnistuttu ”hautaamaan” kesämökin pihan ja nurkkien kaunistukseksi. Miten tästä kaikesta ”tarpeellisesta” raaskii luopua.

Jos tavarat eivät häviä, niin mitä niille sitten tapahtuu ”seuraavassa elämässä”? Jätelain määritelmän mukaan käytöstä poistetut esineet ja aineet ovat jätteitä. Niinkö se on? On helppo sisäistää, että jäteastiaan viedyt roskapussit ovat jätteitä. Sen sijaan vaikeuksia vähän jo tuottaa paperinkeräysastiaan toimitettavien luettujen sanoma- ja aikakausilehtien luokitteleminen jätteiksi. Lehdethän ovat luettavissa ja sitä paitsi niistä tehdään siistausoperaation jälkeen uutta paperia. Tämäkö jätettä? Vielä vaikeampaa on nimetä jätteiksi kansalaisjärjestön keräysastiaan toimitettavat ja tarvitseville vähäosaisille uusiokäyttöön jaettavat hyväkuntoiset vaatteet. Jätteitä ne kuitenkin taitavat olla, vaikka tästä kyllä on muunlaisiakin käsityksiä.

Valistuneimmat meistä vievät pihoilla ja yleisillä paikoilla kuten mm. markettien parkkipaikoilla muissa talteenottopisteissä sijaitseviin keräysastioihin ainakin käytöstä poistamansa lehdet, metalli-, ja lasi- sekä kartonkipakkaukset, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, biojätteet, akut ja paristot sekä vaatteet. Kerätyt hyödynnettävät jätteet lajitellaan ja paalataan sekä toimitetaan asianosaiseen hyödyntämiseen. Näin säästetään kallistuvia neitseellisiä raaka-aineita ja usein myös energiaa.

Mutta sitten otsikon kysymykseen, pitäisikö jätteitä rakastaa. Veroja olemme jo oppineet rakastamaan, mutta miten jätteet? Taitaa olla yksilöllistä. Mutta asiaa kannattaakin ajatella siltä kantilta, että pois kuljetettu roskapussi tai tarpeeton tavara on poisvietynä jätteenä aika ihana asia, vaikka operaatio maksaisikin jonkun euron. Kun ratkaiseva askel on otettu ja rojusta on päätetty luopua, niin kerran se vain riipaisee. Vähän ajan kuluttua pöly on laskeutunut ja vanhoja kamoja ei paljoa muistella. Jäljelle jää miellyttävä hyvä-olon-tuntu, kun roskaa on vähemmän nurkissa ja muualla.

Siis, jätteet ovat ilman muuta rakastamisen arvoisia.

Kommentteja 0 kpl

Kommentoi