12.12.2011

EU:n keskeiset kilpailijamaat eivät ole tulossa laillisesti sitovien ilmastovelvoitteiden piiriin ennen vuotta 2020. EU:lla ei siksi ole edellytyksiä kiristää yksipuolisesti omia nykytavoitteitaan. Nyt on tärkeintä vaikuttaa tulevan globaalin sopimuksen sisältöön.
Durbanin ilmastokokouksessa päätettiin aikataulusta, jolla edetään uuteen, kaikkia maita sitovaan ilmastosopimukseen. Sen on määrä valmistua vuonna 2015 ja astua voimaan 2020. Siihen asti edetään Kioton jatkokauden turvin.Myönteistä on se, että uusi sopimus toisi sitovia velvoitteita ensi kertaa kaikille maille, toteaa EK:n asiantuntija Tuuli Mäkelä.
- Vuoteen 2020 asti EU on kuitenkin edelleen ainoa merkittävä taho, jolla on laillisesti sitova tavoite päästöjen vähentämiseksi. Eurooppalaisille yrityksille tämä merkitsee ympäristökustannuksista aiheutuvaa kilpailuhaittaa globaaleilla markkinoilla.
Kun Kioton jatkokauden tavoitteista sovitaan, EU:lla ei ole edellytyksiä nostaa nykyistä 20 % päästövähennystavoitetta. Kioton osapuolet kattavat vain 15 % globaaleista päästöistä, eikä sen piirissä ole EU:n suurimpia kilpailijoita eikä kaikkia merkittävimpiä päästömaita.
Durbanin valossa myös EU:n sisäisen päästötavoitekeskustelun tulisi nyt keskittyä vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Tuolloin voimaan tulevan sopimuksen sisältö on vielä täysin auki, Mäkelä huomauttaa.
- EU:n tulisi kaikin keinoin vaikuttaa siihen, että kaikki maat sitoutuisivat mahdollisimman tasapuolisiin velvoitteisiin ilmaston suojelemiseksi. Tämä toisi moninkertaisen hyödyn: päästöt vähenisivät maailmanlaajuisesti, yritysten kilpailukenttä tasapuolistuisi sekä vähähiiliselle teknologialle syntyisi globaalit markkinat.
Eurooppalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta tulee pitää tavoitteena, että yrityksillä olisi niiden sijaintipaikasta riippumatta tasapuoliset toimintaedellytykset.
Lisätiedot:
asiantuntija Tuuli Mäkelä, puh. 050 3303 245, tuuli.makela@ek.fi
Kommentteja 0 kpl