Tämän sivun sisällöstä vastaa
johtava asiantuntija Mikael Ohlström.

Uusiutuva energia

Tärkeimmät uusiutuvat energialähteet Suomessa ovat bioenergia (mukaan lukien liikenteen biopolttonesteet), vesivoima, tuulivoima, maalämpö sekä  tulevaisuudessa myös aurinkoenergia.

EU:n uusiutuvan energian direktiivi asettaa Suomelle erittäin haastavan tavoitteen: uusiutuvan energian osuus tulisi nostaa 28,5 %:sta 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen toteutuminen edellyttää taloudellista tukea.

EU:n hiilidioksidin päästökauppa on ensisijainen ohjauskeino uusiutuvan energian edistämiselle, sillä se parantaa uusiutuvan energian kilpailukykyä luomalla hinnan hiilidioksidipäästöille. Uusiutuvan energian sitovat ja haastavat jäsenmaakohtaiset velvoitteet ovat kuitenkin johtaneet myös kansallisiin tukiin ja Suomessakin on otettu käyttöön tuotantotukia tuulivoimalle ja bioenergialle (metsähake, biokaasu ja puupolttoaine).

EK:n kanta

Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen on tärkeää sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että energiantuotannon monipuolisuuden ja omavaraisuuden parantamiseksi. EU:n määrittämien tavoitteiden tulee kohdistua ilmastonmuutoksen hillintään ja kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin. Keinojen tulisi olla jäsenmaiden itsensä valittavissa. Siksi vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ei tule asettaa esimerkiksi uusiutuvaa energiaa koskevia sitovia velvoitteita. Markkinaehtoisen päästökaupan tulee olla ensisijainen keino edistää uusiutuvan energian käyttöä. Mahdollisia muita tukimuotoja ja niiden vaikutuksia on harkittava huolella. Niiden tulee olla teknologianeutraaleja, kustannustehokkaita ja markkinaehtoisia. Ne eivät saa kasvattaa sähkölaskua kohtuuttomasti, koska sähkön hinta nousee muutoinkin ilmastopolitiikan vaikutuksesta. Tukien pitää olla myös määräaikaisia, koska uusiutuvaa energiaa tulee kehittää kilpailukykyiseksi. Uusiutuvia energialähteitä edistettäessä on myös huolehdittava siitä, ettei teollisuuden toimintaedellytyksiä heikennetä. Esimerkiksi metsäteollisuus on Suomessa suurin uusiutuvan energian tuottaja (noin 70 % Suomen uusiutuvasta energiasta), joten myös puun teollinen raaka-ainekäyttö on turvattava. Uusiutuvan energian investointien edistämiseksi ympäristölupa- ja kaavoitusprosesseja tulee kehittää nykyistä nopeammiksi ja selkeämmiksi. Mitään päästötöntä sähköntuotantomuotoa ei saa sulkea pois, sillä kaikkia tarvitaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Vesivoimaa tarvitaan lisää säätövoimaksi, kun rakennetaan suuri määrä vaihtelevatuotantoista tuulivoimaa. Uuden teknologian investointien demonstraatiorahoitus on varmistettava. T&K -rahoitus on suunnattava uusiutuvien energialähteiden koko hankintaketjuun. Myös sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) lisääminen on tärkeää niin energiatehokkuuden edistämisen kuin uusiutuvan energian lisäämisen näkökulmasta. Metsäenergian lisääminen nykyisessä voimalaitoskannassa edellyttää polttoturpeen käyttöä tukipolttoaineena. Samalla turve parantaa voimalaitoksen polttoaineiden saatavuutta. Myös suunnitelmissa olevat liikennepolttonestelaitokset tarvinnevat puun lisäksi jonkin verran turvetta.