EU hahmottaa energiapolitiikan suuntaviivoja vuoteen 2050

15.12.2011

Mikael Ohlström, EK
Mikael Ohlström

Uudessa energiatiekartassa tunnustetaan riskit, jos EU jatkaa kasvihuonekaasupäästöjen yksipuolista rajoittamista. Tiekartasta kuitenkin puuttuu varasuunnitelma, mikäli globaalia, sitovaa ilmastosopimusta ei synnykään.

Euroopan komission tänään julkistamassa energiatiekartassa todetaan, ettei EU voi toimia yksin maailman kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi. Dokumentissa tuodaan aiheellisesti esille hiilivuodon riski eli yritysten siirtyminen EU:n ulkopuolisiin, kevyempien ympäristövelvoitteiden maihin, toteaa EK:n energia- ja ilmastopolitiikan johtava asiantuntija Mikael Ohlström.

-  Jos tällainen ulosliputtaminen voimistuisi, se olisi tuhoisaa koko EU:n ja sen jäsenmaiden kansantaloudelle. Erityisen kovaa tämä iskisi Suomen kaltaisiin viennistä riippuvaisiin maihin.

Tiekartassa kaikki on yhden kortin varassa

Huolestuttavaa EU:n energiatiekartassa on Ohlströmin mukaan se, että kaikissa sen sisältämissä skenaarioissa lähdetään siitä olettamuksesta, että kaikkia maita tasapuolisesti sitova ilmastosopimus todella syntyy ja myös toteutuu. Durbanin ilmastoneuvotteluiden valossa tähän liittyy kuitenkin vielä paljon epävarmuuksia.

– Euroopan komission tulisi ehdottomasti laatia myös vaihtoehtoinen riskiskenaario, jossa tällaista globaalia, yritysten kilpailuasetelmien kannalta tasapuolista ilmastosopimusta ei saavutettaisi. Tulisi selvittää, miten tämä tilanne vaikuttaisi EU:n omiin energia- ja ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, toimenpiteisiin ja niiden kustannusvaikutuksiin lähivuosikymmeninä.

EU:n ei tulisi asettaa päällekkäisiä ja rinnakkaisia tavoitteita enää vuoden 2020 jälkeen.

–  Energiatiekartassa oli jo viittauksia uusiutuvaa energiaa koskeviin tavoitteisiin vuodelle 2030. Niiden tulisi olla vain ohjeellisia. Sitovana tulisi säätää pelkästään kasvihuonekaasuja koskeva päästövähennystavoite, jonka tulisi olla tasapuolinen kilpailijamaiden kanssa. Parhaimmillaan nämä yhtäläiset velvoitteet sisältyisivät  Durbanissa kaavailtuun kansainväliseen ilmastosopimukseen.

Tärkeää on tällöin myös se, että päästövähennysten toteuttamista koskevien keinojen tulisi olla vapaasti valittavissa, muistuttaa Ohlström. Näin päästöjä voidaan vähentää joustavasti, kustannustehokkaasti ja kansalliset olot huomioiden. 

Tuotekehitys, investoinnit ja rahoitustarve kartalla

Tiekartassa huomioidaan varsin hyvin tuotekehityksen tärkeys, kun energiajärjestelmissä edellytetään lähivuosikymmeninä suuria uudistuksia. Energiainfrastruktuuriin tarvitaan jättimäisiä investointeja, jotka koskevat niin vähäpäästöistä energiantuotantoa kuin siirtoverkkoja ja -putkia. Tiekartassa tunnistetaan näihin liittyvät valtavat rahoitustarpeet, mutta yksityisen rahoituksen kanavoimiseen ei esitetä konkreettisia keinoja. Sähkömarkkinoiden toimivuuden kannalta nousee tulevaisuudessa haasteelliseksi se, että hintavaihtelu kasvaa samalla kun uusiutuvan energian tuotanto voimakkaasti lisääntyy. Tämä asettaa paineita investoida vara- ja säätövoimakapasiteettiin ja ylipäätään huolehtia energiahuoltovarmuudesta.

Energiatiekartta oli viimeinen vuoteen 2050 ulottuva tiedonanto Resurssitehokas Eurooppa -hankkeen alla. Aiemmat tiekartat koskivat matalahiilistä taloutta, liikennepolitiikkaa sekä resurssitehokkuutta.

Pitkän aikajänteen poliittiset tiekartat ovat tärkeitä keskustelun avauksia ja ne voivat parhaimmillaan tuoda kaivattua ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä yritysten investointiympäristöön, Ohlström toteaa. Vaikka ne näyttävät karkeaa suuntaa, ei pelkästään niiden pohjalta voi vielä vetää johtopäätöksiä uuden lainsäädännön valmistelutyötä varten. Sitä ennen tarvitaan tausta-aineistojen täydentämistä mm. vaihtoehtoisten skenaarioiden muodossa.

Euroopan komission energiatiekartta kokonaisuudessaan.

Lisätiedot:
johtava asiantuntija Mikael Ohlström, puh  050 468 1022 , etunimi.sukunimi@ek.fi
 

Kommentteja 0 kpl

Kommentoi

Jaa

Lisää aiheesta