Sivun sisällöstä vastaa
asiantuntija Kati Ruohomäki.

EU:n ilmastopolitiikka

EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on laskenut 11 %:iin. Silti EU on ainoa ilmastoneuvottelujen keskeisistä osapuolista, jolla on laillisesti sitova absoluuttinen päästövähennysvelvoite vuodelle 2020.

Velvoite perustuu EU:n hyväksymään ilmasto- ja energiastrategiaan, jossa on määritelty nk. 20-20-20-välitavoitteet vuoteen 2020 mennessä (vertailuvuosi 1990):

• kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 20 %
• uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta on nostettava 20 %:iin ja 
• energiatehokkuutta on lisättävä 20 %.
  

Liikenteen biopolttoaineiden osuus tulee lisäksi nostaa 10 %:iin kulutuksesta. EU on myös sitoutunut nostamaan kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteensa 30 %:iin, mikäli saadaan aikaan riittävän kattava ja tasapuolinen kansainvälinen ilmastosopimus. 

EU on valinnut keskeiseksi ilmastopolitiikan ohjauskeinoksi päästökaupan. 

Lisäksi EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosenttia (vertailuvuosi 1990) osana kansainvälistä ilmastosopimusta.  Euroopan komissio on julkaissut tämän tavoitteen toteuttamista koskevan tiekartan siirtymisestä kohti vähähiilistä taloutta vuonna 2050. 

Komissio valmistelee uuden ilmasto- ja energiapaketin laadintaa vuoteen 2030 saakka kevään aikana.

EK:n kanta

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tilanteen pohjalta EU:lla ei ole edellytyksiä kiristää omaa 20 % päästövähennystavoitettaan vuodelle 2020. EU:n yksipuolinen eteneminen kilpailijamaita tiukemmilla velvoitteilla lisäisi ns. hiilivuodon riskiä eli yritykset siirtäisivät toimintojaan ilmastovelvoitteiltaan heikompiin kolmansiin maihin. EU:n ilmastopolitiikan tulisi nyt suuntautua vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Vähähiilistä yhteiskuntaa kohti tulee edetä toteuttamiskelpoisin ja kustannustehokkain toimin niin, että siirtymäaika on riittävän pitkä. Myös vuoden 2020 jälkeisten tavoitteiden tulee olla ehdollisia siten, että ilmastovelvoitteiden tulee koskea tasapuolisesti koko maailmaa. Päällekkäisiä tavoitteita ja ohjauskeinoja tulee välttää. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tulisi olla ainoa sitova tavoite. Keinot päästötavoitteen saavuttamiseksi tulee olla valittavissa joustavasti ja kustannustehokkaasti. Lisäksi tulee varmistaa, että säädökset ja muut velvoitteet myös pannaan käytäntöön ja niiden noudattamista valvotaan kaikissa EU-maissa.