Sivun sisällöstä vastaa
asiantuntija Tuuli Mäkelä.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Kansainvälisten ilmastopolitiikan ydinkysymyksiä ovat:

• Hiilidioksidipäästöjen vähennysvelvoitteet
• Markkinapohjaiset mekanismit kuten päästökauppa 
• Metsäkadon pysäyttäminen (nk. hiilinielukysymykset)
• Kehitysmaihin kohdistuva ilmastorahoitus
• Teknologiansiirtoa koskevat pelisäännöt, miten kehitysmaat saavat ilmastoteknologiaa käyttöönsä
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
• Lento- ja meriliikenteen päästöjen vähentäminen
  

Valtaosa maailman maista on sitoutunut hillitsemään ilmastonmuutosta liittymällä vuonna 1992 Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa solmittuun YK:n ilmastopuitesopimukseen (UNFCCC). 

Vuonna 1997 solmittu Kioton ilmastopöytäkirja velvoittaa vähentämään päästöjään yhteensä 5,2 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Tämä velvoite koskee vain Kioton sopimuksen ratifioineita teollisuusmaita, pois lukien Yhdysvallat.

Viimeisin ilmastokokous (COP 17) pidettiin Etelä-Afrikan Durbanissa marras-joulukuussa 2011. Siellä päätettiin kaikkia maita sitovan ilmastosopimuksen aikataulusta: sopimus on määrä solmia vuonna 2015 ja se astuisi voimaan vuodesta 2020.

Vuoteen 2020 asti edettäneen Kioton jatkokauden turvin, johon olisivat sitoutumassa EU ja yhdeksän muuta maata, kattaen maksimissaan vain 15 % maailman päästöistä. Neuvottelut yksityiskohdista jatkuvat vuonna 2012 ja seuraava ilmastokokous (COP 18) pidetään Qatarissa marras-joulukuussa 2012.

EK:n kanta

Yrityksillä tulee olla niiden sijaintipaikasta riippumatta yhtäläiset toimintaedellytykset ilmastovelvoitteiden suhteen. Tarvitaan globaalisti kattava ja kaikkia päästöiltään merkittäviä maita tasapuolisesti sitova kansainvälinen ilmastosopimus. Tämä toisi moninkertaisen hyödyn: päästöt vähenisivät maailmanlaajuisesti, yritysten kilpailukenttä tasapuolistuisi sekä vähähiiliselle teknologialle syntyisi globaalit markkinat. Myös päästökauppaa on kehitettävä globaaliksi, jotta päästövähennyksiä voidaan tehdä kustannustehokkaasti siellä missä se on kannattavinta. Yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisesta on huolehdittava, kun ympäristöteknologiaa viedään kehittyviin maihin (teknologian siirto). Avoin kansainvälinen kauppa on edellytys vähäpäästöisten tuotteiden, palvelujen, teknologian ja tuotantomenetelmien leviämiselle ja käyttöönotolle. Protektionismia kuten kasvuhuonekaasujen rajatulleja tulee välttää. Merenkulun ja lentoliikenteen päästöjen sääntelyssä tulisi saada aikaan kansainväliset sopimukset siten, niin että vältetään kilpailun vääristymiä.