Sivun sisällöstä vastaa
asiantuntija Jouni Lind

Luonnonvarojen käyttö

Luonnonvarojen jalostaminen muodostaa Suomen kansantalouden tukijalan. Keskeisiä teollisuuden aloja ovat metsä-, kaivannais-, metallin jalostus-, elintarvike- ja rakennusteollisuus sekä energian tuotanto. Luonnonvaraosaaminen on välttämätöntä myös kemianteollisuudessa, biotalouden eri muodoissa, vesiteknologiassa sekä matkailussa. Viime kädessä luonnonvara-asiat koskevat koko elinkeinoelämää, kun otetaan huomioon jalostusketjut ja tuotantoverkostot.

Luonnonvaroja käytetään Suomessa asukasta kohden enemmän kuin monissa muissa maissa mutta pinta-alaa kohti Ruotsin ohella vähiten Euroopassa. Luonnonvarojen käyttö perustuu harvan asutusrakenteen ja ilmaston aiheuttamiin vaatimuksiin mutta myös vientivaltaisen perusteollisuuden (metsä-, metalli- ja kemianteollisuus) suureen rooliin taloudessa.

Suuri osa käytettävistä luonnonvaroista on uusiutuvia kuten puuta ja raakavettä. Paperiteollisuuden puunkäytöstä huolimatta metsät tuottavat enemmän puuta kuin niitä hakataan.

Suomen kaivosteollisuus kasvaa moninkertaiseksi 2020 mennessä. Uusia kaivoksia avataan ja vanhoihin tehdään laajennusinvestointeja. Maaperässämme on myös indiumin, koboltin, niobiumin, platinanja  tantaalin kaltaisia harvinaisia maametalleja, joiden kysyntä maailmalla kasvaa. Lue lisää Suomen teollisuusmineraaleista  ja Suomen mineraalistrategiasta (pdf).

Luonnonvarojen käytön tehokkuutta mitataan materiaali-intensiteettillä (käytetty materiaalikilo euron arvonlisäystä kohden). Se on parantunut puolella vuoteen 1970. Suomen taloudessa on myös tapahtunut ns. irtikytkeytyminen: energian ja luonnonvarojen kokonaiskulutus on kasvanut mutta 1990-luvulta alkaen talouden kasvua hitaammin.

Lue lisää luonnonvarojen käytön trendeistä Tilastokeskuksen sivuilta