Sivun sisällöstä vastaa
asiantuntija Jouni Lind.

Materiaalitehokkuus

Materiaalitehokkuus on keino tuottaa kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita siten, että raaka-aineiden, luonnonvarojen ja muiden materiaalien kulutusta vähennetään. Näin säästetään sekä tuotantopanoksia, kustannuksia että ympäristöä.

Materiaalitehokkuus on ollut Suomelle kautta aikojen elintärkeää. Vientivaltaisen teollisuusmaan menestys on edellyttänyt luonnonvarojen tehokasta hyödyntämistä. Jo kustannussyyt ovat ohjanneet käyttämään energiaa ja materiaaleja taloudellisesti. Suomessa on myös syntynyt uutta liiketoimintaa, joka perustuu materiaalitehokkuuden innovaatioille.

2000-luvulla materiaalitehokkuuden merkitys on maailmanlaajuisesti kasvanut, kun luonnonvarojen kysyntä kiihtyy, raaka-aineiden hinnat nousevat ja ympäristökuormitusta halutaan hallita.
Materiaalitehokkuutta mitataan materiaalien käytön ja bruttokansantuotteen (BKT) suhteella. Suomessa kehitys on ollut viime vuosina myönteistä, sillä kansantalouden kasvusta huolimatta materiaalien käyttö on vähentynyt.

EK:n kannat

Materiaalitehokkuuden kehittäminen edellyttää toimialan ja yrityksen erityisosaamista. Tehokkuutta voidaan käytännössä parantaa vain yritysten omaehtoisten toimien kautta. Raaka-aineiden käyttöä ei tule rasittaa luonnonvaroihin kohdistuvilla uusilla veroilla tai maksuilla. Tästä aiheutuisi huomattavaa vahinkoa Suomen raaka-ainevaltaiselle vientiteollisuudelle. Suomen tulee EU:n kautta ja omin aktiivisin toimin varmistaa tuontiraaka-aineiden saanti, jotta valmistusta voidaan jatkaa kotimaassa. Tämä on myös globaalisti katsoen järkevää, sillä tuotanto on osoittautunut Suomessa materiaalitehokkaammaksi kuin useissa kilpailevissa maissa. Suomen metsissä ja kallioperässä on huomattavat luonnonvarat. Suomalaisyritykset panostavat teknologiaan ja osaamiseen,  jotta luonnovaroja voidaan hyödyntää mahdollisimman kestävällä tavalla.