Sivun sisällöstä vastaa
asiantuntija Satu Räsänen.

Ympäristö: ympäristövastuut

Ympäristövastuu on vastuuta toiminnan vaikutuksista ympäristöön

Ympäristövastuulla tarkoitetaan toiminnanharjoittajien sekä kiinteistönomistajien ja haltijoiden vastuuta ympäristövaikutuksistaan.

Oikeudellinen vastuu voidaan jakaa neljään osaan: tieto-, vahingonkorvaus-, kunnostus- sekä rikosvastuuseen.

Tietovastuun keskeinen peruste on se, että yrityksen on oltava selvillä aiheuttamistaan ympäristövaikutuksista.

Ympäristövahinkovastuulla taas tarkoitetaan sitä, että toiminnanharjoittaja on velvollinen korvaamaan toiminnastaan ulkopuolisille aiheutuvat vahingot ja häiriöt.

Kunnostusvastuu tarkoittaa yrityksen tai kiinteistön omistajan/haltijan vastuuta pilaantuneen ympäristön kunnostustoimenpiteistä tai niiden kustannuksista. Käytännössä kysymyksessä ovat yleensä maaperän kunnostamistoimenpiteet tai pohjaveden kunnostaminen.

Ympäristörikosvastuu taas on perinteistä oikeudellista vastuuta, jossa ympäristörikossäännöksillä pyritään ehkäisemään teot, jotka katsotaan yhteiskunnan tuomitsemiksi. Rikoksista on säädetty rangaistukset yleisessä rikoslaissa.
Ympäristövahinkolaki

Ympäristövahinkolaki (737/1994), joka tuli voimaan 1.6.1995, on ympäristövahinkojen korvaamista koskeva erityislaki. Sen keskeisiä periaatteita ovat: vastuu on tuottamuksesta riippumatonta, syy-yhteydeksi toiminnan ja vahingon välille riittää todennäköisyys ja vastuu on vahingonaiheuttajien kesken solidaarista eli yhteisvastuullista.

Näiden periaatteiden osalta ympäristövahinkolaki poikkeaa yleisestä vahingonkorvauslainsäädännöstä ja on sitä ankarampaa. Lakia sovelletaan ainoastaan vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet lain voimaantulon jälkeen harjoitetusta toiminnasta.

Ympäristövahinkolain mukaan korvattavia ympäristövahinkoja ovat
- veden, ilman tai maaperän pilaantuminen
- melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta aiheutuneet vahingot
- muusta vastaavasta häiriöstä aiheutuneet vahingot.
Ympäristövahinkovakuutuslaki

Ympäristövahinkovakuutuslaki (81/1998) sääntelee tilanteita, joissa vahingonaiheuttaja jää tuntemattomaksi tai osoittautuu maksukyvyttömäksi. Lain mukaan korvataan ne vahingot, jotka ympäristövahinkolailla on määritelty ympäristövahingoiksi.
Ympäristövahinkojen korjaamista koskeva lainsäädäntö

Direktiivin (2004/35/EY) tavoitteena on harmonisoida biologiselle monimuotoisuudelle, vesistöille ja maaperälle aiheutuvien vahinkojen korjaamista sääntelevää vastuuta koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö.

Direktiivi on pantu täytäntöön lailla eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (383/2009) sekä luonnonsuojelulain, vesilain, geenitekniikkalain ja vaarallisten aineiden kuljettamista koskevan lain muutoksilla.

Ympäristövahinkovastuulaki ja siihen liittyvät muutokset tulivat voimaan 1.7.2009.