Luonnonvarat ja ympäristö

Kasvua luonnonvaroista ja ympäristöosaamisestaSuomen talouden vahvuutena ovat perinteisesti olleet luonnonvarat: metsät, vedet ja kaivannaiset. Niiden jalostamisen ympärille on kehittynyt korkeatasoista teknologiaa ja vahvaa ympäristöosaamista, joille on nyt kysyntää maailmanlaajuisesti.

Toisaalta Suomessa tarvitaan etäisen sijainnin ja tuotantorakenteen vuoksi keskimääräistä enemmän energiaa ja kuljetuksia. Suomi on täysin riippuvainen merikuljetuksista. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan päätösten aiheuttama energiantuotanto- ja kuljetuskustannusten nousu heikentää huomattavasti suomalaisten yritysten suhteellista kilpailukykyä.

Perusedellytysten on oltava kunnossa Jotta EU:n energia-, liikenne-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tukisivat kestävää kasvua ja työllisyyttä, niiden tulee turvata yrityksille, energiaintensiivinen teollisuus mukaan lukien, suotuisat toimintaedellytykset unionin ulkopuolisiin kilpailijoihin nähden. Ilman niitä yrityksiltä puuttuvat myös mahdollisuudet kehittää ”vihreää” liiketoimintaa ja menestyä globaaleilla markkinoilla.

Kun perusedellytykset ovat kunnossa, yritykset voivat suunnata paremmin voimavarojaan ympäristölle suotuisien ratkaisujen kehittämiseen ja soveltamiseen.

Kaikki toimialat voivat olla vihreitäVihreää liiketoimintaa edistettäessä on otettava käyttöön kaikkien toimialojen potentiaali, sillä alojen luokittelu vihreyden mukaan ei ole mahdollista eikä mielekästä. Sääntelyn sijaan EU:n tulisi panostaa painokkaammin ympäristölle suotuisten ratkaisujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Tasavertaiset pelisäännöt tarpeenEU-tasoisten velvoitteiden ja ohjauskeinojen asemesta olisi edistettävä kansainvälisesti tasavertaisia sopimuksia ja pelisääntöjä. Näin tarjotaan yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset sekä luodaan kansainvälisiä markkinoita vihreälle teknologialle, tuotteille ja osaamiselle.

EK:n linjaukset:

Energia, raaka-aineet, logistiikka – kustannustehokkuudella kilpailukykyä EU painottaa energiapolitiikassaan talouden vähähiilisyyden lisäämistä ja energian saannin varmistamista. Huomiota tulee kiinnittää vahvemmin myös energiakustannuksiin. Energian kilpailukykyinen hinta on nostettava takaisin energiapolitiikan ykköstavoitteisiin. Kaikkia hiilidioksidipäästöttömiä energiantuotantomuotoja tarvitaan. Yhteiskunnan sähköistyessä energian kokonaiskäyttöä voidaan alentaa ja päästöjä vähentää. Tästä syystä tarvitaan suotuisat investointiedellytykset sähköntuotannolle, myös ydinvoimalle. Energiatehokkuutta edistettäessä on vältettävä pakollisia ja raskaasti hallinnoitavia järjestelmiä. Energiankäytön tehostamisesta kustannustehokkaasti vapaaehtoisin sopimuksin on hyviä kokemuksia jo pitkältä ajalta. EU:n tulisi turvata kauppapoliittisin keinoin kilpailukykyinen raaka-aineiden saatavuus kansainvälisiltä markkinoilta. EU:ssa tarvitaan myös suotuisat edellytykset hyödyntää omia luonnonvaroja, kuten mineraalisia raaka-aineita mm. lupamenettelyjä kehittämällä. EU:n on edistettävä luonnonvarojen hyödyntämistä tavalla, joka tuottaa mahdollisimman suurta lisäarvoa. Suomelle erityisen tärkeää on puun käytön turvaaminen teollisena raaka-aineena. Kemikaalien valmistusta ja maahantuontia sääntelevää Reach-asetusta tulee kehittää niin, etteivät ylimitoitetut kemikaalivelvoitteet heikennä EU:n kilpailukykyä eivätkä innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Materiaalitehokkuus etenee parhaiten yritysten omaehtoisella toiminnalla. Materiaalitehokkuudelle tai materiaalien käytölle ei pidä asettaa määrällisiä tavoitteita. Jätteiden hyödyntämistä tulee edistää parantamalla uusioraaka-aineiden käyttömahdollisuuksia mm. selkeyttämällä jätteen ja tuotteen rajanvetoa. Liikennejärjestelmän pullonkauloja on poistettava. Sujuva logistiikka on kustannustehokasta ja eduksi myös ilmasto- ja ympäristövaikutuksille sekä liikenneturvallisuudelle. Kuljetusmuodot pitää saada valita markkinaehtoisesti. Jokaisella käytettävällä kuljetusmuodolla on oma roolinsa ja usein sille ei ole muita vaihtoehtoja. Ilmasto- ja ympäristövelvoitteet tasavertaisiksi EU:n ei tule nostaa yksipuolisesti päästövähennystavoitettaan 20 prosentista. Globaalilla tasolla päästöiltään merkittävät maat, ns. nousevat taloudet mukaan lukien, tulee saada sitoutumaan tasapuolisiin päästövähennystoimiin mahdollisimman pian. EU:n tulee panostaa enemmän ekoinnovaatioiden kehittämiseen sekä teknologiayhteistyöhön avainkumppaneiden kanssa. Teknologian vientiä edistettäessä on kuitenkin huolehdittava yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisesta. Päästökaupalla on keskeinen rooli EU:n ilmastopolitiikassa. Päästökaupan tulisi kuitenkin olla globaalia, jotta sen ohjausvaikutus maksimoituisi ja kustannushaitat minimoituisivat. Niin kauan kuin kilpailijamailta puuttuvat vastaavansuuruiset päästövähennysvelvoitteet, EU:n on turvattava kilpailukykyään jakamalla ilmaiseksi päästöoikeuksia mahdollisimman paljon ja erityisesti ns. hiilivuotoaloille. Meri- ja lentoliikenteen ilmastovelvoitteiden tulee olla tasavertaisia kansainvälisesti verrattuna. Myös muiden ympäristövelvoitteiden, kuten rikki- ja typpipäästöihin kohdistuvien vaatimusten, tulee turvata tasavertaiset toimintaedellytykset sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolisiin kilpailijoihin nähden (vrt. IMO-päätökset). Ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa tulee välttää päällekkäisiä velvoitteita ja ohjauskeinoja, kuten päästökauppa ja energiaverotus tai päästökauppa ja ympäristöluvat. Tavoitteet ja ohjauskeinot eivät myöskään saa asettaa yrityksiä ja maita eriarvoiseen asemaan sijainnin ja siitä aiheutuvien pitkien matkojen vuoksi. Koska ilmasto- ja ympäristövelvoitteet vaikuttavat suuresti yritysten kustannuksiin, päätösten vaikutukset tulee arvioida huolellisesti ja ottaa huomioon säännösten kumulatiiviset kustannukset. Kaikkien EU-maiden tulee panna täytäntöön EU-säädökset, ja säädösten noudattamista on myös valvottava.