Vakaus- ja kasvusopimus

Sopimuksen uskottavuutta parannettavaVakaus- ja kasvusopimus on tärkein väline, jolla EU ohjaa rahaliittoon kuuluvien jäsenmaiden makrotalouden hoitoa. Sopimus määrää rajat mm. valtionvelalle ja budjettialijäämälle.

Suomen talouskehityksen vakaus on arvokasta elinkeinoelämälle. Rahaliittoon kuulumisen merkittävimmät hyödyt ovat olleet valuuttariskien pieneneminen ja matala korkotaso.

Rahaliitto on myös avannut markkinoita ja helpottanut erityisesti pk-yritysten kaupankäyntiä. Yhteinen valuutta on kasvattanut Suomen painoarvoa eurooppalaisessa talouspolitiikassa, mikä on myös yritysten etu.

Terveet julkiset taloudet eduksi yrityksilleEuromaiden vakaa talouskehitys, ennustettavuus ja riittävä yhdenmukaisuus luovat yrityksille ennustettavan taloudellisen toimintaympäristön. Terveet julkiset taloudet ovat elinkeinoelämän etu.

Jos julkisten talouksien alijäämät paisuvat liiallisiksi, syntyy paineita korottaa veroja. Myös mahdollisuudet harjoittaa aktiivista kasvuhakuista talouspolitiikkaa kaventuvat.

Vakavia rakenteellisia ongelmia voitava korjataTalouspolitiikan koordinaation tehostaminen ja kriisinhallintamekanismi ovat nousseet näkyvästi EU:n asialistalle talous- ja rahakriisin sekä jäsenmaiden velkakriisin myötä. Koordinaatiossa on otettu iso askel eteenpäin EU:n taloudellisen integraation syventämisessä.

Unionin pitäisi pystyä torjumaan näköpiirissä olevia vakavia rakenteellisia ongelmia rahaliiton sisällä. Valtioiden velkaantumisen lisäksi niitä aiheuttavat suuret erot esimerkiksi tuottavuudessa ja vaihtotaseen tasapainossa pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden välillä.

EU:n kilpailukykyä voidaan vahvistaa myös verotuksen keinoinUsein todetaan, että EU-maat päättävät itse verotuksestaan. Suurelta osalta näin onkin, mutta merkittävän poikkeuksen sääntöön muodostaa välillinen verotus, joka perustuu pääosin EU:n direktiiveihin.

Toisaalta myös EU-oikeus rajoittaa kansallista päätöksentekoa verotuksessa. Verojärjestelmät eivät esimerkiksi saa suosia kotimaisia toimijoita muista EU-maista tulevien kustannuksella.

EK:n linjaukset:

EU-maiden pitää sitoutua tiivistämään talouspolitiikan koordinaatiota. Se tapahtuu parantamalla julkisen talouden valvontaa, laajentamalla makrotalouden ja kilpailukyvyn seurantaa sekä tehostamalla vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa. Vakaus- ja kasvusopimuksesta on kehitettävä uskottava väline makrotalouden vakauden turvaamiseen. Siihen kuuluu mahdollisuus käyttää riittävän ankaria sanktioita. Mahdollisten kriisien varalle on oltava toimivat instituutiot, jotka ennaltaehkäisevät ja torjuvat ongelmia. Euroopan keskuspankin vahvasta itsenäisyydestä on pidettävä kiinni. Se takaa parhaiten hintavakauden ja euroalueen kilpailukyvyn pitkällä aikavälillä. EU:n kilpailukykyä on vahvistettava muihin johtaviin talousalueisiin nähden myös verotuksen keinoin. Veroasteet on pidettävä kilpailukykyisinä, eikä EU-tasolla tule vastaisuudessakaan päättää verokantojen yhtenäistämisestä. Kansainvälinen yhteistyö verotuksessa on tärkeää mm. rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille. EU:n tulee jatkaa veroesteiden poistamista. Merkittävin hanke on komission tavoite yhtenäisen eurooppalaisen yritysveropohjan luomisesta (ns. CCCTB-hanke eli Common Consolidated Corporate Tax Base). Arvonlisäverotuksen harmonisointia tulee jatkaa kansainvälisen kaupan esteiden poistamiseksi ja yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi. Harmaan talouden tehokas torjunta on tärkeää sekä veronsaajille että rehellisille yrityksille. Erityisesti arvonlisäveropetokset aiheuttavat jäsenmaille mittavia verotulojen menetyksiä. Harmaan talouden torjunnan tehostaminen ei saa kuitenkaan lisätä yritysten hallinnollisia kustannuksia. Tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden kesken on parannettava ja viranomaisille on turvattava riittävät resurssit.