EU:n sääntelykeinot

EU:lla on keinovalikoimassaan eritasoisia ja eri tavoin jäsenmaiden toimintaa ohjaavia sääntelykeinoja.

Direktiivi

Direktiivi on jäsenvaltioille osoitettu lainsäädäntövelvoite. Se velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

Asetus

Asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Asetus syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen lainsäädännön.

Päätös

Päätös velvoittaa kaikilta osin niitä, joille se on osoitettu. Useimmiten päätökset täsmentävät tai täydentävät muita EU-säädöksiä.

Suositus ja lausunto

Suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia, mutta niiden tosiasiallinen vaikutus voi olla kuitenkin merkittävä. Ne ovat ”pehmeitä sääntelykeinoja”, joiden linjaukset jäsenvaltioiden on käytännössä huomioitava omissa toimissaan.

Tiedonanto

Komission tiedonannot eivät ole sitovia. Ne sisältävät komission näkemyksiä ja linjauksia, jotka usein heijastuvat tuleviin säädöshankkeisiin.

Vihreä kirja

Vihreissä kirjoissa komissio hahmottelee mahdollisia tulevia toimenpiteitä ja käynnistää keskustelua.

Valkoinen kirja

Valkoisissa kirjoissa kehitellään komission vihreiden kirjojen pohjalta hahmoteltuja näkemyksiä eteenpäin konkreettisiksi toimenpide-ehdotuksiksi.

Avoin koordinointi

Avoin koordinointi on menetelmä, jolla pyritään edistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, parhaiden toimintamallien (best practices, benchmarking) leviämistä maasta toiseen sekä yhteisten tavoitteiden ja suuntaviivojen hyväksymistä. Avoimen koordinaation instrumentit eivät ole oikeudellisesti sitovia.

Eurooppa-neuvoston päätelmät

Eurooppa-neuvoston kokouksissa julkaistaan puheenjohtajamaan laatimat päätelmät, jotka ohjaavat poliittisesti usein voimakkaastikin EU:n instituutioiden toimintaa.