Lausunto Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta 2011–2016 (EK/2011/541)

20.10.2011

Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelema Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnoksen 2011–2016 tavoite osaamistason nostamiseksi vastaa EK:n näkemystä koulutuksen ja tutkimuksen keskeisestä merkityksestä Suomen kilpailukyvylle. Useat luonnoksessa mainitut keinot ovat oikeansuuntaisia tavoitteeseen pääsemiseksi. Haasteellisen tavoitteen saavuttaminen tilanteessa, jossa koulutuksen ja tutkimuksen resursseihin kohdistuu merkittäviä paineita, vaatii kuitenkin keinojen huolellista priorisointia.

Tiivistelmä EK:n kannanotoista

EK pitää tärkeänä väestön koulutustason nostamiseen liittyviä toimenpiteitä kaikilla koulutusasteilla. Tavoitteena tulee olla vähintään ammatillisten perusvalmiuksien varmistaminen koko ikäluokalle.

EK tukee koulutuspaikkojen uudelleen suuntaamista työelämän tarpeiden mukaisesti. Aloituspaikkoja ei tule leikata sellaisilta työvoimavaltaisilta palvelualoilta, joiden työvoimatarpeen kasvuodotukset ovat merkittävimmät. Myös luonnontieteellisen koulutuksen kehittäminen on tärkeää.

Koulutuksen kehittämisessä keskeistä on koulutuksen laatu sekä koulutuksen sisältöjen, rakenteiden ja toimintatapojen muutos. Läpi koulutusjärjestelmän tulee kiinnittää huomiota luovuutta, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta tukeviin oppimisympäristöihin ja menetelmiin. Digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöä sekä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä eri koulutusasteilla ja -muodoissa sekä opettajankoulutuksessa tulee edistää.

Kielivarannon monipuolistamisen kannalta keskeistä on miten eri koulutusasteilla voidaan vastata työelämän monipuolistuviin kielitaitovaatimuksiin. Erityisesti Venäjä-osaamisen merkitys korostuu elinkeinoelämän näkökulmasta.

Elinikäistä oppimista ja ohjausta tulee kehittää kokonaisuutena ja OKM:n ja TEM:n välistä yhteistyötä tiivistäen. Keskeistä on koulutustakuun varmistaminen osana yhteiskuntatakuuta, elinikäisen oppimisen ohjaus- ja neuvontapalvelut, työpaikalla tapahtuva oppiminen sekä joustavat koulutus- ja tutkintopolut osana elinikäistä oppimista.

EK kannattaa työelämäyhteyksien vahvistamista kaikilla koulutusasteilla ja -muodoissa. Näkökulmana yleissivistävässä koulutuksessa tulee olla koulutus- ja uravalintojen tukeminen sekä oppimisympäristöjen monipuolistaminen. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisen tulee tapahtua kiinteässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

EK korostaa, että koulutuksen järjestäjäkentän tulee myös tulevaisuudessa olla monipuolinen, ja yksityisen opetuksen ja koulutuksen järjestäjien toimintaedellytykset tulee turvata.

Korkeakoulutuksen rahoituspohjan laajentaminen on välttämätöntä sekä laadun kehittämisen kannalta että koulutusviennin ja koulutuksen kansainvälistymisen mahdollistamiseksi.

Eri koulutusmuotoja ja -asteita tulee kehittää niiden omaa profiilia korostaen. Lukiokoulutusta tulee kehittää korkeakouluopintoihin valmistavana koulutuksena. Ammatillisen koulutuksen lähtökohtana tulee olla työelämässä tarvittava osaaminen ja työelämäyhteyksien kokonaisvaltainen kehittäminen. Vastaavasti korkeakoulututkintoja tulee kehittää duaalimallin pohjalta. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen profiilin ja tutkintonimikkeen tulee erottua selkeästi yliopistojen maisteritutkinnoista. 

EK suhtautuu kriittisesti tiedestrategian valmisteluun, joka ei edistä tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä tarvittavaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa. KESU-luonnoksessa ei painoteta juuri lainkaan tutkimustulosten hyödyntämistä, joka edellyttää systemaattista ja laaja-alaista yritysyhteistyötä, yrittäjyyskulttuurin- ja osaamisen vahvistamista sekä yliopistojen ja yritysten väliseen tutkimusyhteistyöhön liittyvien IPR-ongelmien ratkaisemista.

Korkeakoulutuksen rakenteellista kehittämistä tulee jatkaa tavoitteena vahvat ja vetovoimaiset osaamiskeskittymät. Ammattikorkeakoulujen rahoitusvastuu tulee siirtää kokonaan valtiolle. Ammattikorkeakoulujen juridinen muoto tulee olla joko osakeyhtiö tai säätiö ja niillä tulee olla yksi strateginen hallitus. Hallituksessa on oltava riittävä alueiden sekä elinkeino- ja muun työelämän edustus.

EK kannattaa arvioinnin resurssien kokoamista ja pitää tärkeänä arvioinnin voimavarojen vahvistamista. Ennakointitoiminnassa tulee laadullisen ja määrällisen ennakoinnin yhteyden lisäksi tiivistää eri ennakointia tekevien toimijoiden yhteistyötä eri hallinnonalojen. Myös koulutustoimikuntien resurssit niiden laadullisen ennakointityön toteuttamiseksi on turvattava. Suomalaisen osaamisen kehittyminen maailman parhaaksi vaatii ennakointitoiminnan kehittämisen lisäksi voimakasta panostusta koulutuksen kansainvälistymiseen.

EK tukee kehittämissuunnitelman tavoitteita korkeakouluopintojen etenemisen ja valmistumisen nopeuttamiseksi. Tavoite edellyttää opintotuen uudistamista kokoaikaista opiskelua tukevaksi, mutta myös opintojen rakenteellista uudistamista sekä oppimiskulttuurin ja -ympäristöjen kehittämistä.

1 VÄESTÖN KOULUTUSTASO JA OSAAMINEN

Osaamistason nostaminen edellyttää oppimiskulttuurin muutosta

Kehittämissuunnitelma keskeisenä tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi. Osaamisen mittaamisen konteksti on oikea, mutta haastaa sekä keinot että mittarit. Oleellista on luoda uusia tapoja osaamisen kansainvälisen kehittymisen mittaamiseen koulutustasokohtaisen tiedon lisäksi.

EK pitää tärkeänä väestön koulutustason nostamiseen liittyviä toimenpiteitä kaikilla koulutusasteilla, korostaen kuitenkin perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuuden nostoa kokonaisuutena mm. koulutustakuun avulla. Koulutustasojen keskinäisen osuuden kehittymiseen kohdistuvien toimenpiteiden tulee olla entistä joustavammin työelämän muutoksia ennakoivia.

Läpi koulutusjärjestelmän tulee kiinnittää huomiota luovuutta, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta tukeviin oppimisympäristöihin ja menetelmiin. Digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöä, ja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa ja ohjauksessa, tulee vahvistaa eri koulutusasteilla ja -muodoissa sekä opettajankoulutuksessa. EK pitää tärkeänä, että yksilöiden yrittäjämäistä asennetta ja yrittäjyyttä uravaihtoehtona tuodaan nykyistä vahvemmin esille kaikilla koulutusasteilla.

Koulutuksellisen tasa-arvon sijaan tulisi käyttää käsitettä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. EK korostaa koulutusjärjestelmän roolia segregaation vähentämisessä. Yhdenvertaisuuden osalta keskeisenä tavoitteena tulee olla koko ikäluokan saaminen koulutuksen kautta työelämään. Tämä edellyttää joustavia, yksilöllisiä opintopolkuja, joilla voidaan varmistaa jokaiselle vähintään ammatilliset perusvalmiudet. 

Koulutustarjontaa suunnattava työelämän tarpeiden mukaisesti

EK tukee koulutuspaikkojen uudelleen suuntaamista työelämän tarpeiden mukaisesti sekä valtakunnallisesti että alueellisesti viitaten Koulutustarjonta 2016 -työryhmän tuloksiin. Koulutustarjontaa suuntaamalla on kyettävä samanaikaisesti edistämään kilpailukykyä ja tasapuolista hyvinvointipalvelujen saatavuutta.

EK kannattaa kulttuurialan vähennyksiä, joilta valmistuvat työllistyvät selvästi muita huonommin. Vähennykset tulee kuitenkin kohdentaa niihin yksiköihin ja ohjelmiin, joiden työelämäkytkennät ja työllisyysnäkymät ovat heikoimmat. Matkailualan koulutuksessa korostetaan profiloinnin ja työnjaon mahdollisuuksia koulutustarjonnan suuntaamisessa alueellisen elinkeinoelämän tarpeet huomioiden. Ravitsemis- ja talousalan koulutusta ei pidä vähentää, sillä ammattitaitoisen työvoiman tarve näillä aloilla on jo nyt suurta ja kasvuodotukset ovat merkittäviä. Luonnontieteellisen koulutuksen vähentämisen sijasta tulisi huomiota kiinnittää alan koulutuksen kehittämiseen mm. lisäämällä koulutuksen vetovoimaa ja parantamalla sen läpäisyastetta. Luonnontieteen tutkimuksen ja koulutuksen taso on perusta, josta synnytetään tulevaisuuden uusia innovaatioita.

On myös huomioitava, että aloituspaikkojen mitoitus ei ratkaise osaavan työvoiman kohtaantoa. Koulutussisältöjen, -rakenteiden ja toimintatapojen muutos on vähintään yhtä tärkeää.

Elinikäinen oppiminen ja ohjaus edellyttää yhteistyötä OKM:n ja TEM:n kesken

Muuttuvassa toimintaympäristössä elinikäisen oppimisen merkitys korostuu läpi koulutusjärjestelmän ja työuran. EK tukee elinikäisen oppimisen ja ohjauksen kehittämistä kokonaisuutena. Ensiarvoista on huolehtia siitä, että OKM:n ja TEM:n yhteistyötä tiivistetään tavoitteena osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen yrityksille. Tästä lähtökohdasta on kehitettävä erityisesti koulutustakuuta osana yhteiskuntatakuuta, elinikäisen oppimisen ohjaus- ja neuvontapalveluja, työpaikalla tapahtuvaa oppimista sekä joustavia koulutus- ja tutkintopolkuja osana elinikäistä oppimista.

Työ-, koulutus- ja elinkeinoasiain neuvoston ja elinikäisen oppimisen neuvoston rooleja hallinnonrajat ylittävinä, eri ministeriöiden ja työelämän järjestöjen yhteistyöfoorumeina tulee vahvistaa. EK ehdottaa, että OKM ja TEM käynnistävät pikaisesti neuvostojen asettamista ja tehtävien uudistamista koskevan valmistelun yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Keskeistä on, miten ministeriöissä voidaan osoittaa riittävästi resursseja neuvostojen työskentelyyn ja asioiden valmisteluun. Tässä yhteydessä tulee myös huolehtia siitä, että osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakoinnin koordinaatiotyöryhmä sijoitetaan työ-, koulutus- ja elinkeinoasiain neuvoston yhteyteen ja varmistetaan sen yhteys valtioneuvoston ennakointifoorumiin.

Elinikäisen ohjauksen strategian pohjalta tulee kehittää toimintatapoja, joilla ohjaus- ja neuvontapalvelut järjestetään ns. yhden luukun periaatteen mukaisesti. EK pitää tärkeänä opinto-ohjauksen kehittämistä kaikilla koulutusasteilla.

Osaamisen tunnistamis- ja tunnustamisjärjestelmiä (AHOT) on kehitettävä edelleen hyödyntäen kansallista tutkintojen viitekehystä. Oppilaitosten ja korkeakoulujen henkilöstöä on koulutettava, jotta he osaavat tunnistaa ja tunnustaa aiemmin hankittua osaamista. Tässä on otettava huomioon elinkeinoelämän osaamistarpeet, henkilön jo suorittamat tutkinnot tai tutkintojen osat sekä muu ei-muodollinen osaaminen. Myös työvoimakoulutuksessa aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen on oleellista.

Maahanmuuttajien koulutus tärkeä kehittämiskohde

EK pitää koulutuksellisen yhdenvertaisuuden ja osaavan työvoiman saatavuuden lähtökohdista erittäin tärkeänä toimenpiteitä, joilla tuetaan maahanmuuttajien koulutukseen osallistumisen edistämistä (mm. perusopetuksen kieliohjelma, lukiokoulutukseen valmistava koulutus, kielikoulutuksen saatavuus).

Työelämäyhteistyön tavoitteet määriteltävä uudelleen

EK kannattaa koulutuksen työelämäyhteyksien vahvistamista läpi koulutusjärjestelmän ja erityisesti yleissivistävässä koulutuksessa ja opettajankoulutuksessa. Näkökulmaksi tulee ottaa yleissivistävän koulutuksen osalta luonnokseen kirjatun kapean näkökulman sijaan ensisijaisesti koulutus- ja uravalintojen tukeminen sekä oppimisympäristöjen monipuolistaminen.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen erityisesti pk-yritysten lähtökohdista edellyttää eri koulutusasteiden ja -muotojen yhteistyön tiivistämistä, ja opettajien aktiivista osallistumista työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaukseen. Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittäminen palvelemaan laajasti eri koulutusasteiden tarpeita on kannatettavaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisen tulee tapahtua kiinteässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa osana elinikäisen oppimisen neuvoston työskentelyä.

Ammatillisen koulutuksen aluekehitysroolia ja työelämän kehittämis- ja palvelutehtävää tulee vahvistaa sekä tiivistää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja ammattikorkeakoulun kesken. Ammatillisen lisäkoulutuksen työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä on hyvä väline uudenlaisen kumppanuuden luomiseen. Tavoitteena tulisi olla, että jokainen ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjä vastaa osaltaan työelämän kehittämis- ja palvelutehtävästä joko osana valtakunnallista kumppanuusverkostoa tai aluekehitystehtävän kautta. Järjestämislupaan kuuluva TYKE-tehtävä tulee myöntää määräaikaisena ja sen edellytyksiä arvioida osana laatustrategian mukaista koulutuksen järjestäjien auditointiprosessia.

AMK-koulutuksessa yrittäjäksi ryhtymiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, yrityshautomotoimintaa on lisättävä ja opettajien yrittäjyysosaamista on lisättävä perus-, täydennys-, lisä- ja YAMK-koulutuksessa. Ammattikorkeakoulun työharjoittelua pitää kehittää tavoitteellisemmaksi ammatillista oppimista tukevaksi kokonaisuudeksi. TKI-toiminta on kytkettävä tiiviimmin opiskelijan harjoitteluun, opettajien työelämäjaksoihin ja opinnäytetöihin ja ammattikorkeakoulujen ja pk-yritysten välistä yhteistyötä tulee lisätä.

Oppisopimuskoulutuksen toteuttaminen tulee mahdollistaa useamman työnantajan yhteistyönä. Korkeakoulutettujen oppisopimustyyppistä koulutusta on kehitettävä työelämän tarpeiden mukaisesti.

Kansallisen kielistrategian tavoitteeksi kielivarannon monipuolistaminen

EK korostaa, että kansallisen kielistrategian ensisijaisena tavoitteena tulee olla monipuolisen kielivarannon varmistaminen. Kieli- ja kulttuuriopetuksen työelämälähtöisyyttä sekä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa tulee lisätä. Keskeinen kysymys kielistrategian osalta on miten eri koulutusasteilla voidaan vastata työelämän monipuolistuviin kielitaitovaatimuksiin.

Samaan aikaan kun globalisaation ja kansainvälistymisen seurauksena kielitaitotarpeet työelämässä ovat monipuolistuneet, on kielten tarjonta ja opiskelu yksipuolistunut perusopetuksessa ja lukiossa. Erityisenä huolena on erittäin vähäinen venäjän kielen opiskelu. Venäjän kieltä osaavien tarve on voimakkaassa kasvussa yrityksissä. EK katsoo, että kielten opiskeluun tarvitaan nykyistä enemmän vaihtoehtoja ja valinnaisuutta.

2  PERUSOPETUS

Perusopetus luo elinikäisen oppimisen perustan

Perusopetuksen vastuuta koko ikäluokan kouluttamisesta tulee lisätä. Perusopetuksen tehtävänä on varmistaa jokaiselle hyvät jatko-opintovalmiudet ja herättää nuorten kiinnostus omasta tulevaisuudesta. Työelämäyhteistyön lähtökohtana tulee olla koulutus- ja uravalintojen tukeminen ja opetusmenetelmien monipuolistaminen.

Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamisessa tulee lisätä tekemällä oppimista, eri oppiaineiden yhteistyössä toteutettujen aihekokonaisuuksien opetusta (mm. teknologian opetus, yrittäjyys, kestävä kehitys, kansainvälisyys) ja lisätä valinnaisuutta vuosiluokilla 7–9. Yksilöllistä valinnanmahdollisuutta tarvitaan, jotta oppilaat voivat suunnata opintojaan yläluokilla omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti (taito- ja taideaineet, matemaattis-luonnontieteelliset aineet, monipuoliset kieliopinnot).

EK kantaa huolta matemaattis-luonnontieteellisen perusosaamisen varmistamisesta osana perusopetuksen tuntijakoratkaisua. Myös tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen opetuksessa tulee panostaa. Perusopetukseen suunnattuja lisävoimavaroja tulee kohdistaa oppimisympäristöjen monipuolistamiseen ja tekemällä oppimisen vahvistamiseen. 

3 TOISEN ASTEEN KOULUTUS

Lukiota ja ammatillista koulutusta tulee kehittää erillisinä koulutusmuotoina

Lukiota tulee kehittää korkeakouluopintoihin valmistavana koulutuksena, mikä edellyttää lisääntyvää yhteistyötä korkea-asteen kanssa. Ammatillisen koulutuksen kehittämisen lähtökohtana tulee olla työelämässä tarvittava osaaminen ja ammatillisen koulutuksen työelämäyhteistyön kokonaisvaltainen kehittäminen. Toisen asteen kehittämisessä ensisijaista on lukion ja ammatillisen koulutuksen kehittäminen näiden koulutusmuotojen erilaisista lähtökohdista ja vasta toissijaisesti tarkastella rakenteita. Toisen asteen osalta koulutuksen rahoitus tulee maksaa myös jatkossa suoraan koulutuksen järjestäjälle. EK korostaa, että koulutuksen järjestäjäverkon tulee olla monimuotoinen ja myös pitkälle erikoistuneiden järjestäjien toiminnan tulee olla turvattu.

Koko ikäluokan koulutustavoitteen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää huolehtia toisen asteen opiskelijahuoltopalvelujen kuntoon saattamisesta koulutuksen järjestäjien ja kunnan eri toimijoiden yhteistyössä. Myös monipuolinen kielitarjonta voidaan paikallisesti varmistaa yhteistyössä. Lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden yrittäjyyttä tukevien paikallisten oppimisympäristöjen ja opetuksen toteuttamismuotojen kehittämiseen.

Koko ikäluokalle vähintään ammatilliset perusvalmiudet

EK korostaa, että yhteiskuntatakuun keskeinen tavoite tulee olla koko ikäluokan saaminen koulutuksen kautta työelämään. Nivelvaiheiden ohjauksen osalta tulee yhteistyötä paikallisesti eri toimijoiden kesken tiivistää, jotta jokaiselle perusopetuksen päättävälle voidaan tarjota mahdollisuus aloittaa opinnot lukiossa, ammatillisissa opinnoissa, valmistavassa koulutuksessa, perusopetuksen lisäopetuksessa tai työpajassa. Tarvitaan joustavia, yksilöllisiä mahdollisuuksia tutkinnon suorittamiseen koulutusta ja työtä vuorotellen. Ammatillisen koulutuksen eri järjestämismuotojen yhteistyön tiivistäminen luo mahdollisuudet yksilöllisiin koulutus- ja tutkintopolkuihin, joiden ensisijaisena tavoitteena tulee olla työllistyminen. Työpajatoiminnan ja ammatillisen peruskoulutuksen yhteistyötä on lisättävä. Työpaja tulee nähdä oppimisympäristönä siinä missä oppilaitos tai työpaikkakin.

Lukion tuloksellisuusrahoituksella voidaan nopeuttaa siirtymistä jatko-opintoihin

Lukion suorittamista kolmessa vuodessa ja siirtymistä lukiosta jatko-opintoihin tulee nopeuttaa ottamalla käyttöön lukiokoulutuksessa tuloksellisuusrahoitus. Lukion tuloksellisuusrahoituksen kehittämistyössä tulee hyödyntää kokemuksia ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuusrahoituksesta.

Lukiokoulutuksen kehittämisessä on keskeistä nuorten koulutus- ja uravalintojen tukeminen, oppimisympäristöjen monipuolistaminen, opetuksessa eri oppiaineista yhdistävien aihekokonaisuuksien vahvistaminen ja lukion työelämäyhteyksien lisääminen. Ylioppilastutkintoa ja ainereaalia tulee kehittää tiiviissä vuoropuhelussa yliopistojen kanssa, tavoitteena ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen yliopistojen opiskelijavalinnoissa.

Laadukkaan ja monipuolisen lukiokoulutuksen saavutettavuus eri puolilla maata edellyttää lukioiden verkostoitumista ja tieto- ja viestintäteknologian parempaa hyödyntämistä.

Keskeyttämisen käsite uudelleen tarkasteluun

Ammatillinen perustutkinto on mahdollista suorittaa osissa koulutusta ja työtä vuorotellen. Kaikille tutkinnon suorittaminen ei ole realistinen tavoite, vaan ensisijainen tavoite tulee olla työllistyminen. Keskeyttämisen käsite tulee ottaa uudelleen tarkasteluun ja etsiä keinoja, joilla seurataan miten henkilökohtaistaminen hoidetaan niiden osalta, jotka suorittavat tutkinnon osissa osana elinikäistä oppimista.

Ammatillisen tutkintojärjestelmää kehitettävä tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa

EK pitää tärkeänä, että ammatillista tutkintojärjestelmää kehitetään TUTKE-työryhmän ehdotusten pohjalta tiiviissä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ammatillisessa tutkintorakenteessa tulee myös jatkossa olla kolme tutkintotyyppiä: ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto.

Työnjohto-osaamisen tarpeeseen vastataan eri toimialojen lähtökohdista ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen yhteistyössä.

Ammatillisen koulutuksen laatustrategian toimeenpanoon vauhtia

EK korostaa tarvetta tarkastella kokonaisuutena ammatillisen koulutuksen arviointia ja laadun kehittämiseen tähtääviä toimia. Ammatillisen koulutuksen laatustrategiatyöryhmän ehdotusten priorisointia tulee jatkaa. EK tukee AKKU-johtoryhmän raportissa (OKM 2009:11) ja Laatustrategiaryhmän raportissa (OKM 2011:9) ehdotettua ammatillisen koulutuksen laadunvarmistusjärjestelmien systemaattiseen auditointiprosessiin siirtymistä. Oppisopimuskoulutuksen laatua tulee kehittää OKM:n työryhmämuistion (2011:8) ehdotusten mukaisesti.

Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitusta tarkasteltava kokonaisuutena

Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmä tulee kehittää kokonaisuutena samanaikaisesti tutkintojärjestelmän uudistamisen kanssa ottaen huomioon ammatillisen koulutuksen eri järjestämismuotojen erityispiirteet. Rahoitusjärjestelmän tulee tukea yksilöllisten koulutus- ja tutkintopolkujen toteuttamista ja tukea yksilöiden työllistymistä ja työmarkkinoilla pysymistä. Rahoituksen tulee mahdollistaa tutkinnon osien suorittaminen ja kannustaa koko tutkinnon suorittamisen ohella myös siihen, että tutkinnon voi suorittaa osissa tai tutkinnosta voi suorittaa osia.

Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen tuloksellisuusrahoituksen kehittämistä on tarvetta jatkaa. Tutkinnon osien tilastointiin tulee siirtyä viipymättä, jotta ne voidaan ottaa mukaan tuloksellisuusrahoituksen perusteeksi.

4 KORKEAKOULUT JA TUTKIMUS

Rakenteellista kehittämistä vauhditetaan

EK kannattaa selkeää työnjakoa korkea-asteen koulutukseen duaalimallin pohjalta. Tutkintoja tulee edelleen kehittää niin, että ammattikorkeakoulujen ylemmillä tutkinnoilla on selkeästi oma erilainen profiilinsa ja tutkintonimike (YAMK) yliopistojen maisteritutkintoon verrattuna.

Korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä tulee jatkaa tavoitteena vahvat ja vetovoimaiset osaamiskeskittymät. Nykyisten rakenteiden ja toimintojen purkamisessa vapautuvat resurssit pitää käyttää toiminnan laadun ja vaikuttavuuden vahvistamiseen. EK suhtautuu varauksellisesti yliopistokeskuksiin. Niiden aikuiskoulutus ja tutkimustoiminta eivät saa eriytyä yliopistojen muista toiminnoista.

Ohjaus- ja rahoitusmallien uudistamisella tukea korkeakoulujen kehittämiseen

EK tukee ammattikorkeakoulujen rahoitusvastuun siirtämistä kokonaan valtiolle. Ammattikorkeakoulujen juridinen muoto tulee olla joko osakeyhtiö tai säätiö. Osakeyhtiö- tai säätiöpohjaisilla AMK:lla tulee olla yksi strateginen hallitus, jonka edustajat valitsee omistaja. Hallituksessa on oltava riittävä alueiden sekä elinkeino- ja muun työelämän edustus. Hallituksen jäsenistä vähintään puolet on muita kuin osakeyhtiön osakkaita. Henkilöstön ja opiskelijoiden edustus tulee olla monijäsenisessä hallintoelimessä.

Ammattikorkeakoulujen nykyiset rahoitusmuodot (perus-, hanke- ja tuloksellisuusrahoitus) tulee yhdistää yhdeksi tuloksellisuuteen perustuvaksi perusrahoitukseksi ja sen lisäksi ottaa käyttöön yliopistorahoituksen kaltainen strategiarahoitus, josta sovitaan määrävuosina käytävissä sopimusneuvotteluissa. Tuloksellisuusrahoituksen osuutta on nostettava asteittain.

EK kannattaa korkeakoulusektorin erityispiirteiden huomioimista uudistuvissa rahoitusmalleissa. Rahoitusmalleihin pitää rakentaa riittävä ohjausvaikutus ja kannusteet. Tulevan rahoitusmallin on palkittava myös yliopistoja esimerkiksi valmistuneiden hyvästä työllistymisestä ja sidosryhmäyhteistyön hyvästä laadusta. Korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamisella sekä kohtuullisilla opinto- ja lukukausimaksuilla mahdollistetaan laadun kehittäminen (esimerkkinä opettaja/opiskelijasuhdeluku) ja koulutusvienti.

Laadukkaalla tutkimuksella ja innovaatiotoiminnalla kilpailukykyä ja vaikuttavuutta

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen bkt-osuuden säilyttäminen neljän prosentin tasolla on erittäin haastava, julkisen sektorin t&k-toiminnan menosäästöt huomioiden jopa epärealistinen tavoite. Pitkäjänteisen osaamisen kehittäminen edellyttää vakaata rahoituspohjaa ja samalla eri hallinnonalojen selvästi nykyistä tiiviimpää rahoitusyhteistyötä. Yliopistojen perusrahoituksen osuutta ei saa enää pienentää suhteessa ulkopuoliseen kilpailtuun tutkimusrahoitukseen.

EK suhtautuu kriittisesti tiedestrategian valmisteluun. Ongelmana on ollut jo tehtyjen linjausten toimeenpano eikä strategioiden puuttuminen. Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän haasteena on sen systeeminen kehittäminen ja poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen. Erillisen tiedestrategian valmistelu ei edistä tarvittavaa kokonaisvaltaista, koordinoitua lähestymistapaa.

Yliopistoilla ja valtion tutkimuslaitoksilla on aivan keskeinen rooli kansainvälisen tutkimusyhteistyön edistämisessä. Suomen Akatemia ja Tekes tukevat toiminnallaan tutkimusjärjestelmän kansainvälistymistä.

Korkeakoulujen TKI-toiminnan hyödyntäminen elinkeinorakenteen monipuolistamisessa edellyttää resurssien suuntaamista nykyistä enemmän palveluinnovaatioita tukevan tutkimusperustan synnyttämiseen. Tällä hetkellä palvelualojen osuus bkt:stä on noin kaksi kolmannesta ja palvelualat työllistävät noin 72 % työllisestä työvoimasta. Myös teollisuusyritysten liiketoiminnasta yhä suurempi osa syntyy palveluista.

Valtion tutkimuslaitosten järjestelmätason rakenteelliset uudistukset ovat olleet hyvin vähäisiä. Hallinnonaloittain siiloutunut tutkimuskenttä pystyy palvelemaan huonosti tämän päivän monitieteisten, horisontaalien ja sektorirajat ylittävien ongelmien ratkaisemista. Valtion tutkimuslaitosten rakenteita on uudistettava, mikä edellyttää riippumatonta arviointia ja vahvaa valtioneuvoston ohjausta. Samalla tutkimuksen tilaamisen yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä on lisättävä.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksessa ei painoteta juuri lainkaan tutkimustulosten hyödyntämistä. Ilman tutkimustulosten käytäntöön viemistä ja kaupallistamista tutkimustuloksilla ei edistetä talouden kasvua tai elinkeinorakenteen uudistamista. Hyödyntämisessä ja kaupallistamisessa keskeistä on systemaattinen ja laaja-alainen yritysyhteistyö, yrittäjyyskulttuurin ja -osaamisen vahvistaminen sekä yliopistojen ja yritysten väliseen tutkimusyhteistyöhön liittyvien IPR-ongelmien ratkaiseminen.

Yliopistojen ja yritysten yhteistyön haasteena ovat erityisesti yritysten yhteistyötarpeet, jotka edellyttävät yliopistoilta yhä enemmän monitieteisyyttä ja poikkitieteellisyyttä. Myös suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää monitieteistä, ongelmalähtöistä lähestymistapaa tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Voimavaroja tulee koota tehokkaammin yhteen alueiden kansainvälisen kilpailukyvyn edistämiseksi. Korkeakoulujen tutkimuksen suuntaamista tulee tarkastella yhdessä niin alueiden elinkeinotoiminnan kehittämisen tavoitteiden kuin kansallisen osaamiskeskittymäpolitiikan kannalta.

Tutkijakunnan osaamistason vahvistaminen sekä tutkijankoulutuksen ja
tutkijanuran edistäminen

Yliopistojen roolia ja vastuuta pitää selkeästi vahvistaa tohtorikoulutuksessa. Tohtorikoulutettavat muodostavat hyvin monimuotoisen ryhmän. Tämän lisäksi tohtorikoulutuksessa pitää huomioida myös heidän sijoittumisensa hyvin erilaisiin tehtäviin valmistumisen jälkeen. Tiede- ja innovaatiopolitiikan tavoitteena on, että tohtorikoulutus valmistaa myös akateemisen maailman ulkopuolisen työelämän tarpeisiin. Tällä hetkellä tohtorikoulutuksen työelämärelevanssi painottuu edelleen vahvasti akateemisiin työmarkkinoihin ja urasuunnittelun tukeminen on vielä vähäistä.

Julkisten tietoaineistojen saatavuus sekä kansallinen digitaalinen kirjasto

Tuotettavan tietoaineiston avoin käytettävyys ei saa estää tutkimusyhteistyötä yhteisrahoitteisissa hankkeissa. Avoimen käytettävyyden menettelytapojen tulee olla vapaaehtoisia ja edellyttää kaikkien konsortion osapuolten perusteltujen etujen huomioimista, kun kyseessä ovat muut kuin tieteelliset julkaisut tai niiden julkaistaviksi hyväksyttävät käsikirjoitukset.

Vahva kansainvälistyminen laadun turvaajana

Suomalaiset korkeakoulut eivät houkuttele riittävästi ulkomaisia t&k-investointeja ja osaajia. EK tukee kehittämissuunnitelman luonnoksessa esitettyjä toimenpidesuosituksia. Lisäksi koulutusvientiä pitää edistää Suomessa niin, että oikeus periä lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta vakinaistetaan ja maksullinen koulutus ulotetaan myös ammattikorkeakoulujen perustutkintoihin.

5 AIKUISKOULUTUS

Aikuiskoulutukseen osallistuminen vaikeasti mitattavissa

EK pitää osaamisen kehittämistä ja uusintamista erittäin tärkeänä nopeasti muuttuvassa työelämässä. Samalla EK kuitenkin muistuttaa, että perinteinen koulutus on vain yksi tapa toteuttaa osaamisen kehittämistä. Moderni osaamisen kehittäminen linkittyy tiiviisti työhön, tapahtuu ajasta ja paikasta riippumattomasti verkossa tai hyödyntää esimerkiksi osaamisen ja kokemusten vaihtoon perustuvia menetelmiä. Monipuolisten osaamisen kehittämismuotojen tilastointiin ei ole olemassa vielä luotettavia mittareita.

Koulutustiliajattelun selkiinnyttäminen välttämätöntä

EK korostaa, ettei hallitusohjelmaan ja kehittämissuunnitelman luonnokseen kirjattu tavoite koulutustilimallin tarkastelusta osana työehtosopimuksia kuulu OKM:lle, vaan työmarkkinajärjestöjen toimivaltaan. Selvitystyön käynnistäminen koulutustilien osalta on tarpeen ja selvityksen tavoitteena tulee olla vapaan sivistystyön kysyntälähtöisyyden lisääminen.

Näyttötutkintojärjestelmää vahvistetaan

EK tukee luonnokseen kirjattuja linjauksia näyttötutkintojärjestelmän kehittämisestä ja korostaa, että näyttötutkintojärjestelmää tulee kehittää tiiviissä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Näyttötutkintojen laadun kehittämisen tulee tapahtua osana ammatillisen koulutuksen laatustrategian toimeenpanoa. EK kiirehtii TUTKE-väliraportin ehdotuksia tutkintotoimikuntien sihteeriresurssien vahvistamisesta.

6 OPETUSTOIMEN HENKILÖSTÖN OSAAMISEN KEHITTÄMINEN

Opettajien työelämä- ja yrittäjyysosaamisen kehittäminen painopisteeksi

Opettajakoulutuksen kehittämiskohteena tulee olla opettajien pedagogisten valmiuksien vahvistaminen digitaalisten oppimisympäristöjen ja koulutuksen ja työelämän yhteistyön monipuolisten muotojen käytössä esimerkiksi eri oppiaineiden yhteistyössä toteutettavien aihekokonaisuuksien opetuksessa.

EK pitää tärkeänä ammatillisen opettajankoulutuksen aloituspaikkamäärien määräaikaista lisäämistä ja ehdottaa käynnistettäväksi yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa toimenpideohjelmaa, jolla tuetaan osaavan henkilöstön saatavuuden varmistamista ja opettajien osaamisen vahvistamista ammatillisessa koulutuksessa. Opetustoimen henkilöstön osaamisen kehittämisessä keskeistä on monipuoliset osaamisen kehittämisen muodot, mm. opettajien ja opettajankouluttajien opettajien työelämäjaksot.

7 KOULUTUKSEN ARVIOINTI JA ENNAKOINTI

Koulutuksen arvioinnin resursseja vahvistettava

EK ehdottaa arvioinnin voimavarojen vahvistamista ja kannattaa Korkeakoulujen arviointineuvoston, Koulutuksen arviointineuvoston ja Opetushallituksen arviointitoimintojen yhdistämistä. Korkeakoulutuksen laadun arvioinnissa vallitsee kansainvälinen kilpailutilanne, joten on tärkeää turvata uuden arviointikeskuksen kyky vastata tähän kilpailuun. EK pitää tärkeänä, että koulutusjärjestelmän kehittämisessä hyödynnetään kansainvälisiä arviointeja.

Sekä koulutuksen että tutkimuksen arviointitoiminnassa keskeistä on arviointitulosten hyödyntäminen nykyistä paremmin koulutus- ja tiedepolitiikan päätöksenteossa sekä koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden toiminnan kehittämisessä. Haasteena on arviointien riippumattomuus arvioitavasta kohteesta, rahoittajasta ja tulosohjaajasta. Koulutuksen ja koulutusverkostojen tuottavuuden ja taloudellisuuden arviointia sekä koulutuksen ja tutkimuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmien strategista arviointia on syytä vahvistaa.

Määrällistä ja laadullista ennakointia sovitetaan yhteen

Kehittämissuunnitelmassa ennakoinnin kehittäminen sekä määrällisen ja laadullisen ennakoinnin yhteensovittaminen on annettu Opetushallituksen tehtäväksi. Määrällisen sekä laadullisen ennakoinnin yhteen sovittaminen vaatii tuekseen ennakointia tekevien toimijoiden, kuten Sitran ja EK:n, sekä eri hallinnonalojen yhteistyötä. Myös OPH:n, OKM:n ja TEM:n strategista suuntaamista palvelevan tulevaisuustyön yhteensovittamisella olisi mahdollista hakea synergiaetuja sekä tehostaa yhteisten resurssien käyttöä ja vähentää päällekkäistä työtä.

Kehittämissuunnitelman näkökulmaa ennakointiin tulee laajentaa. Määrällinen ennakointi ei riitä kuvaamaan työvoiman tarvetta tulevaisuudessa ja sen lisäksi, että laadullinen ennakointi palvelee opetussuunnitelmia ja tutkintorakenteita, sitä tarvitaan työvoiman määrällisen tarpeen ennakoimiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä.

Ennakointitulosten hyödyntäminen opintosuunnitelmissa on oleellista, sillä opetussuunnitelmat ovat muuttuneet vain vähän ennakointityön johdosta. Keskeistä on muutostarpeiden tunnistaminen ja toteuttaminen kaikilla koulutusasteilla. Ennakoinnin vaikuttavuuteen olisi kehitettävä seurantaa, ennakointityön tuloksien hyödyntämisen arvioimiseksi.

Koulutustoimikuntien toimintaa, toimikuntien lukumäärää ja tavoitteita on tarkasteltava elinkeinoelämän muutosten mukaisesti. Toimikuntien toiminnan resursointia on lisättävä, jotta toimikunnilla on mahdollisuus toteuttaa asetuksen mukaista laadullista ennakointia.

8 OPINTOTUKI

EK tukee kehittämissuunnitelman tavoitteita korkeakouluopintojen etenemisen ja valmistumisen nopeuttamiseksi. Tavoite edellyttää opintotuen uudistamista kokoaikaista opiskelua ja valmistumisen nopeuttamista tukevaksi. Lisäksi tarvitaan opintojen rakenteellista uudistamista sekä oppimiskulttuurin ja -ympäristöjen kehittämistä.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Innovaatioympäristö ja osaaminen


Timo Kekkonen
Johtaja