EK:n näkemyksiä liikennepoliittisen selonteon valmisteluun (EK/555/2011)

22.09.2011

Toimiva ja tehokas liikenne ja logistiikka ovat ehdoton edellytys yritystoiminnalle ja olennainen kilpailu- ja menestystekijä koko Suomelle. Liikennejärjestelmä kaikkinensa luo edellytykset yritysten kuljetuksille sekä asiakas- ja työmatkaliikenteelle.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK pitää liikennepoliittisen selonteon keskeisenä tehtävänä linjata kansallisia päätöksiä sekä toimintaa EU:ssa ja kansainvälisesti niin, että yritysten toimintaedellytykset Suomessa paranevat.

Liikennepoliittiseen selontekoon liittyy kiinteästi logistiikkastrategian tekeminen. Tähän tarvitaan tarve- ja asiakaslähtöistä tarkastelutapaa ja selvitystyötä, jossa liikenteen ja logistiikan kehittämistarpeet täsmennetään elinkeinoelämän lähtökohdista.

EK on valmis panostamaan yhdessä toimialajärjestöjen ja yritysten kanssa logistiikkastrategian ja liikennepoliittisen selonteon valmistelun eri vaiheisiin.

Päällimmäisiä laaja-alaisia haasteita liikenteessä ja logistiikassa ovat toimintavarmuuden turvaaminen, kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen sekä liikennejärjestelmän kehittäminen elinkeinoelämän tarpeita vastaavasti.

Toimintavarmuuden turvaaminen

Erilaiset häiriöt kuljetuksissa ovat suurin ennakoimattomien kustannuslisäysten ja muiden taloudellisten haittojen aiheuttaja. Logistiikan häiriintyminen missä tahansa vaiheessa siirtyy läpi koko toimitusketjun aiheuttaen monenlaisia kertaantuvia ongelmia raaka-aineiden saantiin, tuotannon prosesseihin ja tuotteiden toimittamiseen asiakkaille, puhumattakaan pysyvistä asiakkuuksien menetyksistä. Erityisesti on huolehdittava liikenteen solmukohtien, kuten satamien, terminaaliyhteyksien ja rajanylitysten toimivuudesta.

Liikennejärjestelmän sääolosuhteiden kestävyyttä on parannettava kaikissa liikennemuodoissa. Erityisesti Suomen ulkomaanliikenteen sujuvuus on varmistettava riittävällä jäänmurtajakapasiteetilla kaikkina talvina.

Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia tehostaa ja parantaa liikenteen ja logistiikan palvelutasoa ja laatua ei ole vielä riittävästi hyödynnetty. Esimerkiksi yllättävien liikenteen häiriötilanteiden hallintaa ja tiedottamista voidaan parantaa kehittämällä mm. digitaalisia ja mobiileja järjestelmiä.

Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen

Suomen sijainti luo pysyvän logistisen haasteen globaalissa taloudessa. Liikennepoliittisessa selonteossa on linjattava toimet, joilla minimoidaan sijainnista johtuvaa suomalaisyritysten kilpailuhaittaa.

Suomen ulkomaankauppa on täysin riippuvainen merikuljetuksista. Suomessa on pitkät etäisyydet kotimaassa, ja päämarkkina-alueet ovat aina meri- tai lentomatkan takana. Meriliikennettä uhkaa merkittävä kustannustason nousu jo aivan lähivuosina. Kansainvälisistä merenkulun ympäristö- ja ilmastovaatimuksista aiheutuvaa kustannusten nousua Suomen vientiteollisuudelle ja tuontikuljetuksille on torjuttava ja lievennettävä kaikin keinoin.

Yritysten logistiikan kustannusrasitetta tulee keventää kansallisessa päätösvallassa olevilla keinoilla. Jos eri liikennemuotojen hinnoitteluperiaatteita uudistetaan, tulee se tehdä kokonaistarkasteluna, jossa otetaan huomioon kaikki liikennemuodot.

Liikennejärjestelmän kehittäminen

Liikennejärjestelmän kehittämistarpeita tulee arvioida kokonaisten kuljetus- ja matkaketjujen kannalta. Tarkastelun tulee kattaa Suomen ulkomaanyhteydet, sillä suuri osa kuljetus- ja matkaketjuista alkaa ja päättyy eri puolilla maailmaa. Ketjut sisältävät usein eri liikennemuotoja, joilla on omat roolinsa. Näin ollen kaikkia liikennemuotoja tarvitaan ja niiden vahvuuksia pitää kehittää.

Ulkomaankaupan näkökulma on syytä ottaa perusteelliseen tarkasteluun, koska Suomi on vientivetoinen kansantalous. Ulkomaankaupan strategisen arvioinnin tekemistä perustelevat tällä hetkellä erityisesti lukuisat muutostekijät, kuten meriliikenteen kustannuspaineet, kaivannaisteollisuuden, matkailun ja muiden kasvualojen näkymät, Jäämeren avautuminen, Baltian reittien kehittyminen ja Venäjän mahdollisuudet.

Suomessa elinkeinoelämän liikennetarpeet keskittyvät tietyille yhteysväleille ja liikenneväylille, joiden palvelutasoa tulee priorisoida väylien ylläpidossa ja kehittämisessä. Myös pienten väylien palvelutasosta on huolehdittava elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti.

Pitkäjänteisyyttä tulee lisätä suunnittelemalla valtakunnallisesti liikenneväylien kehittämistä kokonaisilla yhteysväleillä 10 vuoden aikajaksolla. Suunnitelmiin tulee sitoutua tekemällä rahoituspäätökset yhtä pitkäjänteisesti. Liikenneinvestoinneissa tulisi hyödyntää erilaisia rahoitustapoja, kuten elinkaarimallia sekä erillisen rahoitusyhtiön ja uusien budjettimenettelyjen mahdollisuuksia.

Kiireellisimpiä kehittämistoimia ovat E18 – tie (ml Kehä III), Pohjanmaan rata, ulkomaanliikenteen pääyhteydet, pääkaupunkiseudun pullonkaulojen poisto sekä kasvukeskusten joukkoliikennettä edistävät hankkeet. Teiden, ratojen ja meriväylien ylläpidosta ei saa tinkiä. Väylien kunnon ylläpidon lisäksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta.


Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa kattavasti kaikkia yksityisiä toimialoja ja kaikenkokoisia yrityksiä Suomessa. EK:ssa on noin 16.000 jäsenyritystä, joista 95 prosenttia on PK-yrityksiä. Jäsenyritykset tuottavat yli 70 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja yli 95 prosenttia viennistä, sekä työllistävät lähes miljoona työntekijää. Elinkeinoelämän keskusliiton tehtävänä on luoda suomalaiselle yritys- ja elinkeinotoiminnalle entistä parempi toimintaympäristö, joka on kansainvälisesti kilpailukykyinen ja houkuttelee investointeja.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Infrastruktuuri

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala