Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi rautatielaiksi (EK/365/2010)

30.03.2010

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta lausuntoa hallituksen esityksestä rautatielaiksi. EK toteaa lausuntona seuraavaa:

Esityksen tavoitteena on panna kansallisesti täytäntöön rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annettu direktiivi 2008/57/EY ja rautatieturvallisuusdirektiivin muuttamisesta annettu direktiivi 2008/110/EY.

Lain tarkoituksena todetaan olevan edistää rautatieliikennettä, rautatiejärjestelmän turvallisuutta ja yhteentoimivuutta sekä rataverkon tehokasta käyttöä. Lisäksi tavoitteena on luoda tasapuoliset ja syrjimättömät edellytykset rautatiemarkkinoiden toiminnalle.

EK:n näkemyksen mukaan lakiesityksen puutteena on, että siinä ei ole esitetty taloudellisten vaikutusten arviointia. Esityksessä tyydytään toteamaan, että vaikutukset Suomessa nykytilaan verrattuna ovat vähäiset, sitä tarkemmin perustelematta. Myös komission vaikutusarvio yhteisötasolla on pelkkä laadullinen arvio.

EK:n suurin huoli liittyy siihen, että lain soveltamisen piiriin tulisivat kaikki ne yksityisraiteet, joilla on liikennöintiyhteys valtion rataverkolle. Samoin ne yksityisraiteilla liikennöivät kalustoyksiköt, joilla liikennöidään myös valtion rataverkolla, kuuluisivat lain soveltamisalan piiriin. Pois lain soveltamisen piiristä suljetaan ainoastaan sellaiset yksityisraiteet ja kalustoyksiköt, joita käytetään vain yksityisraiteen haltijan omassa tavaraliikenteessä.

Yksityisraiteen haltija katsottaisiin rataverkon haltijaksi. Tästä seuraisi ylimääräistä hallinnollista työtä ja kustannuksia. Yksityisraiteiden haltijoilta vaadittaisiin mm. turvallisuuslupa, joka edellyttää turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Rataverkon haltijaan kohdistuisivat myös säännökset rataverkon hallinnoinnista ja rataverkon käytöstä sekä rataverkon yhteentoimivuutta koskevat säännökset.

Turvallisuutta koskevat vaatimukset tulisivat koskemaan yksityisraiteita heti lain voimaantulon jälkeen. Yhteentoimivuusvaatimukset koskisivat aluksi vain TEN-verkkoa, mutta niitä tullaan laajentamaan koskemaan myös yksityisraiteita.

Suomessa lienee noin 300–400 yksityisraiteiden haltijaa, tärkeimpiä ovat teollisuuslaitokset ja satamat. Joukossa on hyvinkin pieniä raiteistoja ja toisaalta suuria, TEN-verkkoon kuuluvia satamaratapihoja. Lakiesityksessä ainoa kriteeri lain soveltamiselle on liittymä valtion rataverkkoon, raiteiston koon tai liikennemäärien pohjalta ei yksityisraiteita eritellä.

Turvallisuus on tärkeä asia myös yksityisraiteilla. Järkevää olisi kuitenkin, että turvallisuusjohtamisjärjestelmien ja yhteentoimivuusvaatimusten osalta otettaisiin huomioon liikenteen laajuus ja toiminnan luonne. Ei voi olla niin, että kaikilla raiteistoilla olisi samat vaatimukset. Ainakin osa yksityisraiteista tulisi jättää lain soveltamisen ulkopuolella tai pienempien raiteistojen osalta tulisi löytää nyt esitettyä selvästi joustavammat ja hallinnollisesti kevyemmät ratkaisut. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nykyisenkin rautatielain mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolla on turvallisuus- ja yhteentoimivuusvalvonta myös yksityisraiteiden osalta. Valvonta on toiminut ongelmitta ilman mittavaa byrokratiaa. Jo pelkästään turvallisuusjohtamisjärjestelmän laatiminen 400 ratapihalle olisi melkoinen ponnistus ja lisäkustannus, niin yrityksissä kuin Liikenteen turvallisuusvirastossakin.

Suomi on saari ja se merkitsee myös sitä, että Suomen rautatieliikennemarkkinat ovat erillään muusta Euroopasta. Merkittävä osa rautateiden tavaraliikenteestä lähtee yksityisraiteilta ja päättyy yksityisraiteille. Nämä näkökulmat tulisi myös pitää mielessä, kun pohditaan nyt sovellettavien direktiivien ja lakiesityksen aiheuttamia vaikutuksia suomalaiselle elin-keinoelämälle. Lakiesityksen tavoitteena oleva rautatieliikenteen edistäminen tulisi pitää kirkkaana mielessä.

EK haluaa vielä kiinnittää huomiota siihen, että lakiesityksessä vaadittaisiin jatkossa Suomen ja Venäjän välisessä yhdysliikenteessä käytettävältä kalustolta käyttöönottolupa. Tätä ei kuitenkaan esityksessä perustella.

Yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevan EU-lainsäädännön tavoitteena on ensisijaisesti säädellä rautatieliikennettä EU:n jäsenvaltioissa ja niiden välillä. Suomen ja Venäjän väliseen yhdysliikennesopimukseen perustuva ja nykyisessä rautatielaissa säännelty käytäntö on osoittautunut toimivaksi. Siinä turvallisuus varmistetaan raja-asemilla tehtävillä turvallisuustarkastuksilla. Esitetty uusi käyttöönottolupa ei liity mitenkään liikenteen turvallisuuteen, vaan on ylimääräinen hallinnollinen menettely. Se on EK:n saaman käsityksen mukaan myös käytännössä sellaisenaan hyvin vaikea toteuttaa. Kalustoa omistavien toimijoiden määrä Venäjän liikenteessä on suuri.

EK:n näkemyksen mukaan tulisikin harkita hyväksi osoittautuneen nykykäytännön jatkamista Venäjän liikenteessä tältä osin.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto, Infrastruktuuri

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, johtaja