Valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä (EK/435/2011)
07.06.2011
Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa asetusluonnoksesta merenhoidon järjestämisestä. Esityksen mukaan ympäristöministeriö laatisi merenhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteena on meriympäristön hyvä tila. SYKE toimisi kokoavana laitoksena ja valmistelisi käytännössä kriteerit, suunnitelman, tietojärjestelmän ja seurannan. Alueelliset ELY:t kokoaisivat tietoja omilta alueiltaan. Merenhoitosuunnitelma vastaisi vesienhoitosuunnitelmia, ja olisi siten suuntaava ja kokoava ohjelma. Toiminnanharjoittajaa koskevat sitovat päätökset tehtäisiin jatkossakin esimerkiksi asianomaisissa lupaprosesseissa.
EK näkee esitetynkaltaisen raamisuunnittelun sinänsä tarpeellisena merenhoidon yhteistyön järjestämisessä. Peruskysymys kuitenkin on, mikä ympäristölähtöisen suunnittelun suhde on elinkeinotoiminnan kehittämistarpeisiin. Kun suunnittelua tehdään kokonaistasolla, merten eri käyttömuotojen tulee olla riittävällä painolla mukana valmistelussa. Merenhoidon suunnittelulla tulee hyvän ympäristönhoidon ohella luoda edellytyksiä myös elinkeinoelämän toimintojen kehittämiselle tulevaisuudessa.
Nyt esitetyssä valmistelumallissa ympäristöministeriön kanssa yhteistyössä ovat liikenne- ja viestintäministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. EK esittää, että jatkossa valmistelussa olisi mukana myös mm. elinkeino- ja energia-asioista vastaava työ- ja elinkeinoministeriö.
Elinkeinoelämän näkökulmasta suunnittelua vaativaa merialueiden käyttöä ovat mm. energiateollisuuden lauhdutusvedet, uusiutuvan energian investoinnit merialueilla ja rannikoilla, liikenneväylien ja satamien investoinnit sekä mahdollinen merenpohjan soravarojen ja mineraalien hyödyntäminen. Yritysten näkökulmasta olennaista on se, että ympäristövelvoitteet eivät heikennä yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä.
Merenhoidon suunnittelu todennäköisesti lisää ympäristön tilan seurantavelvoitteita. EK kiinnittää huomiota siihen, että toiminnanharjoittajille voidaan asettaa ainoastaan lupamenettelyissä tarkkailuvelvoitteita, jotka koskevat vain yritysten oman toiminnan vaikutuksia ja mahdollisia päästöjä. Asetuksessa säädettäisiinkin asianmukaisesti, että merenhoidon seurantaohjelmaan yhdistetään toiminnanharjoittajien osalta niiden muun lain nojalla tekemän tarkkailun tiedot. Meridirektiivin toimeenpanon vaatima muu seuranta tulee tehdä viranomaisten toimesta.
Lisääntyvän meritiedon pohjalta voi myös avautua uusia mahdollisuuksia uudenlaiselle yritystoiminnalle, esimerkiksi arktiselle osaamiselle, mikä näkökulma on hyvä ottaa huomioon meritiedon keräämisessä. Niin ikään veden pilaantumisen ehkäisemiseen suomalaisesta yritysosaamisesta voi löytyä uusia ratkaisuja. Valmistelussa elinkeinoelämän edustusta tuleekin vahvistaa, erityisesti siinä vaiheessa, kun varsinaista toimenpideohjelmaa valmistellaan.
Kunnioittavasti
Elinkeinoelämän keskusliitto
Infrastruktuuri
Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala
