Teollisuuden hintakilpailukyky ja reaalinen kilpailukyky

Suomi menestyi 2000-luvun alkupuolella hyvin erilaisissa kilpailukykytutkimuksissa. Näissä selvityksissä kansantalouden kilpailukyky on yhtä kuin maan edullisuus tuotannon sijaintipaikkana. Kilpailukykyselvitykset ovat kuitenkin luonteeltaan taaksepäin katsovia, ja ne ovat osoittautuneet huonoiksi tulevan kehityksen ennakoijiksi. Tuoreimmissa selvityksissä Suomi on tippunut kärjestä. IMD:n tuoreimmassa selvityksessä Suomi oli sijalla 19. WEF:in vuonna 2009 tekemässä tutkimuksessa Suomi oli kuudes.

Kilpailukykytutkimukset yhdistelevät tilastoja ja mielipiteitä

Tilastotietojen ja erilaisten kyselyaineistojen pohjalta maat voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kyse ei ole tieteellisistä tutkimuksista. Järjestys riippuu muuttujien painotuksista. Sijoittumista eivät ratkaise niinkään tulevaisuuden visiot, vaan kotimaisten yritysjohtajien käsitykset viime vuosien tilanteesta. Suomi on saanut yleensä hyvät pisteet infrastruktuurista ja teknologiasta sekä tehokkaasta julkisesta sektorista. Jäykät työmarkkinat ja korkea verotus ovat suurimpia haittatekijöitä.

Hintakilpailukyky on laskussa

Suomen teollisuuden hintakilpailukyky on heikentynyt huippuvuosista. Etlan laskelmien mukaan kustannuskilpailukyvyn eri osatekijöistä työn tuottavuus on viime vuosina heikentynyt muihin maihin verrattuna. Työvoimakustannukset ovat kasvaneet enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Viime aikoina erityisesti euron vahvuus on nakertanut kilpailukykyä kilpailijamaita heikommaksi.