Kokonaistuotannon rakenne

Suomen elinkeinorakenne muuntuu koko ajan. Suomi teollistui melko myöhään, sillä vielä 1950-luvulla alkutuotantoa oli bruttokansantuotteesta noin neljännes ja maatalouselinkeinoissa toimi lähes 40 % työllisistä. Alkutuotannon kansantaloudellinen merkitys on vähentynyt koko ajan, sillä alkutuotannon osuus on kutistunut kolmeen prosenttiin bkt:sta.

Talouden rakenteet uusiksi 1990-luvulla

Rahamarkkinoiden vapautuminen 1980-luvun lopulla, EU-jäsenyys ja kouriintuntuvimpana 1990-luvun alun lama panivat liikkeelle murroksen, jossa tuotanto järjestyi ennennäkemättömän nopeasti tehokkaiksi ja kannattaviksi ryppäiksi perinteisten toimialojen ympärille.

Teollisuudella on merkittävä osa Suomen taloudessa, sillä viennistämme on valtaosa teollisuuden tuotteita. Elektroniikkateollisuus kohosi 1990-luvulla tärkeäksi toimialaksi metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle. Viime vuosina useat palvelualat ovat kasvaneet nopeasti. Perinteiset viennistä riippuvaiset teollisuusalat ovat olleet viime vuosina vaikeuksissa.

Vienti toipuu vuoden 2009 romahduksesta

Vuoden 2009 vakavan taantuman myötä bruttokansantuote kasvoi vuodesta 1999 vuoteen 2009 vain noin 22 %. Tavaroiden ja palveluiden viennin osuus oli vuonna 2010 noin 40 % bkt:sta, kun osuus vielä vuonna 2008 oli 47 %. Sen sijaan 1990-luvun alussa se oli vain vähän yli 20 %.

Viennin hiipumisesta huolimatta Suomen kauppatase on edelleen ylijäämäinen. Vuonna 2010 vaihtotaseen ylijäämä oli 3,1 % bkt:sta.

Yksityisen kulutuksen merkitys kasvaa

Kulutus on kasvanut hitaasti, mutta vakaasti. Yksityinen kulutus oli vuonna 2010 yli puolet bruttokansantuotteen arvosta. Kulutus ml. julkinen kulutus kattaa yli kolme neljäsosaa bkt:sta. Investoinnit ovat kehittyneet muita kysyntäkomponentteja hitaammin. Niillä on ollut viime vuosina vain viidenneksen osuus bkt:sta. Vielä 1980-luvulla investointiaste oli kansainvälisesti korkealla tasolla ja talous oli muutenkin varsin investointivetoinen.