Teollisuustuotannon rakenne

Suomen nopea teollistuminen kuvasti pienen maan kykyä ja pakkoa sopeutua kansainvälisten markkinoiden ehtoihin. Rakenteet ovat edelleen muokkautuneet joka vuosikymmenellä.  Tevanake-teollisuus oli ennen suuri työllistäjä, mutta elintason noustessa Suomen kilpailukyky työvaltaisilla aloilla heikkeni 1980-luvulla. Laskutrendi jatkuu vieläkin.

Metalliteollisuus on järjestänyt kokolailla uudestaan toimintansa, mutta ainoa selvästi osuuttaan menettänyt toimiala on kulkuneuvoteollisuus. Alalla onkin kova hintakilpailu kilpailijamaiden telakoiden saamien merkittävien tukiaisten vuoksi.

Elektroniikka yhdeksi talouden tukijaloista 90-luvulla

Teollistumisen ajan kenties suurin yksittäinen muutos tapahtui vasta 1990-luvulla elektroniikka- ja sähköteollisuuden noustua metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle viennin kolmanneksi tukijalaksi. Teknologiateollisuus (metalli- ja elektroniikkateollisuus) kattaa noin puolet koko teollisuudesta.

Metsäteollisuudessa saha- ja vaneriteollisuuden osuus pieneni korkealuokkaisten paperilaatujen valmistuksen lisääntyessä. Alan suuri murros näkyy siinä, että 2008 metsäteollisuus ajautui vaikeuksiin kohonneiden kustannusten ja hiipuvan kysynnän myötä.

Rakennemuutos jatkuu

Maailmanlaajuinen taantuma vaikuttaa kaikkiin aloihin ja rakennemuutos jatkuu edelleen. Elektroniikkateollisuus on ollut vaikeuksissa vuodesta 2008 alkaen. Teollisuuden osuus kokonaistuotannosta laski voimakkaasti vuonna 2009, ja palautui vain hieman vuonna 2010. Pärjääminen kansainvälisessä kilpailussa on vaikeaa, eikä pohjoismaisella kustannustasolla ole helppoa tehdä kannattavaa massatuotantoa.

Kehitys tapahtuu usein itse tuotteissa ja päätoimialojen sisällä, jolloin rakennemuutokset saattoivat jäädä toimialatarkasteluissa kokonaan piiloon. Erikoistuminen ja siirtyminen korkeamman jalostusasteen tuotteisiin on eräs keino menestyä markkinoilla. Energia- ja ympäristötekniikka on potentiaalinen menestyjä, sillä Suomessa on paljon alaan liittyvää osaamista.