Keskimääräinen viikko- ja vuosityöaika

Useimmissa työehtosopimuksissa työaikajoustojen lähtökohtana on se, että pidempää työaikaa tehdään silloin kun työtä on paljon ja lyhyempää työaikaa silloin kun työtä on vähän.

Jos sopimus antaa tähän mahdollisuuden joko työnantajan yksipuolisella päätöksellä tai paikallisesti sopimalla, voidaan työn määrää ja sen ajoittumista kohdentaa joustavammin myös työn vähenemistilanteissa.

Eräitä keskeisiä sääntöjä:

• Työehtosopimuksilla ei voida kuitenkaan ylittää työaikalain säätämää keskimääräistä 40 tunnin viikkotyöaikaa 52 viikon aikana. Vuorokautinen työaika voi kuitenkin olla 8:aa tuntia ja viikkotyöaika 40:ää tuntia pidempi, kunhan viikkotyöaika tasoittuu 40 tuntiin vuoden aikana.
  
• Jos säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräiseksi, on työtä varten ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä.
  Tasoittumisjärjestelmä laaditaan vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.
  
•  Myös liukuvan työajan käyttöä voidaan pitää yhtenä työaikajouston muotona. Siinä työntekijä voi sovituissa rajoissa itse määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Työnantajan kannalta liukuva työaika ei useinkaan ole riittävä jouston muoto.