Autoetu koskevia tuomioistuinten päätöksiä

Hovi- ja hallinto-oikeuksien päätökset eivät ole sitovia ennakkoratkaisuja. Seuraavat lyhennelmät ovat esimerkkejä siitä, millaisia kysymyksiä tuomioistuimissa on käsitelty ja miten asia kyseisissä yksittäistapauksissa on ratkaistu.

• Työsopimuksen mukaan työntekijä säilytti oikeuden vapaaseen autoetuun ko. sopimuksen ehdoilla tuolloin hallinnassaan olleen auton käyttökauden loppuun asti. Hovioikeus katsoi, ettei työnantajalla ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen autoetua koskevaa ehtoa. Työntekijän oli siten tullut saada vapaa autoetu siihen saakka, kunnes auton käyttökausi päättyi (HHO S 03/3381).

• Työnantaja oli velvollinen korvaamaan työsopimuksen ehtojen mukaisesti vapaan autoedun käyttämisestä aiheutuneet polttoainekulut myös irtisanomisajalta. Verottajan näkemyksellä yksityisajojen kilometrimääristä (1 500 km/kk) vapaan autoedun osalta ei ollut merkitystä arvioitaessa työnantajan ja työntekijän välistä sopimussuhdetta (RovHO S 04/983).

• Työntekijällä oli oikeus saada korvausta menetetystä autoedusta, kun työnantaja otti auton pois irtisanomisajaksi (Itä-Suomen HO S 92/171). Korvaus laskettiin siihen asti, kun työntekijä siirtyi toisen työnantajan palvelukseen kesken irtisanomisajan.

• Työnantaja oli ottanut auton pois sairausloman ajaksi. Perusteena oli, että auto piti viedä huoltoon. Auton luovuttamisesta ei ollut sovittu työntekijän kanssa. Työntekijällä oli oikeus saada korvaus autoedun menettämisestä sairausloman ajalta (HelHO S 94/2347).

• Hovioikeus katsoi, ettei autoedusta ollut sovittu, kun metsäkoneenkuljettaja sai käyttää avolavapakettiautoa työmatkojen tekemistä ja työkoneiden huoltoa varten. Tätä osoitti myös se, ettei työnantajan toimesta autoedusta toimitettu ennakonpidätystä (Vaasan HO S03/926).

• Työntekijällä oli työsopimuksen mukaan oikeus autoetuun. Työntekijä ei ollut tätä mahdollisuutta käyttänyt eikä hänellä ollut autoetua. Työntekijällä ei ollut oikeutta korvaukseen menetetystä autoedusta irtisanomisajalta (HelHO S93/2147).

• Työntekijän vahingonkorvausvaatimus autoedun arvon yksipuolisesta heikentämisestä hylättiin. Työntekijä ei ollut näyttänyt, että hän olisi työnantajan kanssa sopinut työsuhdeauton iästä tai hänellä olisi yrityksen käytännön mukaan ollut aina oikeus alle 3 vuotta vanhaan työsuhdeautoon (Turun HO S 98/1068).

• Työntekijät olivat vuosikausia käyttäneet omaa autoa työajoihinsa ja työnantaja oli maksanut heille kilometrikorvaukset. Työnantaja muutti käytäntöä yksipuolisesti ilmoittamalla, että työntekijöiden tuli käyttää työajoihinsa työnantajan autoa ja ettei kilometrikorvausta enää makseta. Työnantajan autot annettiin eniten työajoja ajaville.
  
  Hovioikeus katsoi, että kysymyksessä oli työvälineiden vaihto toiseksi, joka oli työnantajan yksipuolisen päätöksen varassa. Oikeus oman auton käyttöön työmatkoilla ei ollut muodostunut työsopimuksen ehdoksi. Kilometrikorvauksista ei voida katsoa syntyneen työntekijöille mitään etuutta, koska korvaukset on tarkoitettu kattamaan oman auton käytöstä syntyneet kulut. Työnantajalla oli myös perusteltu syy poiketa tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta ja antaa autot työajoja eniten ajaville (HelHO S04/1665).

• Työntekijällä ei ollut oikeutta saada vaatimiaan kilometrikorvauksia, kun hänellä oli ollut käytössään työsuhdeauto. Työnantajan pakettiautolla oli tarkoitus, että omaa autoa ei käytetä eikä koskaan ollut puhetta oman auton käytöstä (HHO  S 01/1943).