Suomen työmarkkinajärjestelmä

Työmarkkinat ja niiden sääntely perustuvat Suomessa työlainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin. Työlainsäädäntö luo perustan työehtojen sääntelylle, mutta yksityiskohtaisista työsuhteen ehdoista sovitaan kunkin alan työehtosopimuksessa.

Työnantaja- ja palkansaajajärjestöillä on vapaus solmia kollektiivisia työehtosopimuksia. Työehtosopimus on yleissitova, kun sen allekirjoittaneiden työnantajien palveluksessa on yli puolet alan työvoimasta.

Työehtosopimus on velvoittava. Palkansaajajärjestö sitoutuu jäsentensä puolesta takaamaan alalle työrauhan. Sopimuskauden aikana ei saa järjestää sopimukseen tai sen osiin kohdistuvia lakkoja. Työnantajaliitto sitoutuu jäsentensä puolesta valvomaan, että sopimusta noudatetaan sen jäsenyrityksissä.

Mitä ovat yleissitovat ja normaalisitovat työehtosopimukset?

Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava niitä määräyksiä, joista on sovittu valtakunnallisessa, asianomaisella alalla edustavassa työehtosopimuksessa. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta.

Työehtosopimus voi olla normaalisitova tai yleissitova. Normaalisitova työehtosopimus on sitova eli velvoittava sopimuksen solmineisiin järjestöihin eli työnantajaliittoon tai palkansaajajärjestöön kuuluville. Suurin osa työnantajista on järjestäytynyt, joten ne noudattavat työehtosopimuksia niiden normaalisitovuuden perusteella.