Hyvinvointi taloudellisesti kestävälle pohjalle

Suomen julkinen talous on velkakierteessä, josta ei päästä ilman erityistoimia. Työurien pidentäminen on kivuttomin tapa helpottaa talouden ongelmia. Lisäksi on arvioitava entistä tarkemmin, mitkä tehtävät kuuluvat julkiselle sektorille, mistä voidaan säästää ja miten pystytään tehostamaan julkista palvelutuotantoa.

Talouden taantuma vei Suomen julkisen talouden nopeasti täysin uudenlaiseen tilanteeseen. Vielä vuonna 2008 julkisen sektorin tulot riittivät menojen kattamiseen, mutta vuonna 2010 alijäämä kasvaa jo yli 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtio ja kunnat ovat alkaneet ottaa nopeasti uutta velkaa. Lähivuosina julkista taloutta joudutaankin väistämättä kiristämään.

Erityinen haaste on, miten hyvinvoinnin rahoitus kestää ns. suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen. Se tapahtuu Suomessa lähivuosina muita teollisuusmaita aiemmin.

.

Talouskriisi syvensi julkisen talouden kestävyysvajetta

Talouskriisi on syventänyt julkisen talouden ns. kestävyysvajetta. Kestävyysvaje osoittaa, kuinka paljon menoja tulisi alentaa tai veroastetta nostaa, jotta julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla.

Suomessa tämä  kestävyysvaje on tällä hetkellä 5–7 prosenttia bkt:sta. Sen kuromiseksi umpeen on käytettävä useita keinoja:

• työurien pidentämistä,
• talouskasvua tukevaa verotusta ja
• julkisen palvelujärjestelmän uudelleenarviointia.
  
  

Työurien pidentäminen kivuttomin lääke ongelmiin

Työurien pidentäminen on kivuttomin keino helpottaa julkisen talouden ongelmia. Mitä paremmin siinä onnistutaan, sitä vähemmän joudutaan leikkaamaan julkisia menoja tai kiristämään verotusta. Elinkeinoelämä pitää veronkirityksiä erittäin huonona ratkaisuna, sillä verotus on jo nyt Suomessa ankaraa.

Kunnallinen itsehallinto ei saa estää järkevää toimintaa

Valtion ja kuntien välisen ohjausmekanismin pitää toimia niin, että menojen hillintä todella onnistuu käytännössä. Mallia voidaan ottaa yritysmaailmalle tutusta konserniohjauksesta.

Menojen hillitsemiseksi valtiontalouden kehysmenettelyä on kehitettävä ja tehtävä se entistä pitävämmäksi. Toimintatapa on ulotettava myös kuntatalouteen. Lisäksi valtionavut tulee kytkeä siihen, miten kunnat onnistuvat pitämään palkkakustannukset ja muut menot kehyksissä.

Kunnallinen itsehallinto ei saa olla esteenä järkevälle toiminnalle. Onkin syytä keskustella avoimesti, rajoittaako kuntien nykyinen itsemääräämisoikeus liikaa palvelurakenteiden uudistamista ja todellisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamista.

Mitkä tehtävät kuuluvat julkiselle sektorille, mitkä eivät?

On selvää, että julkisen sektorin tulee vastata välttämättömästä infrastruktuurista, turvata kaikille kansalaisille perustoimeentulo, järjestää peruspalvelut kuten koulutus ja terveydenhoito sekä vastata yhteiskunnan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.

Suomessa on pohdittava huolellisesti, mitkä tehtävät ylipäänsä kuuluvat julkiselle sektorille ja mitkä eivät.

Tulevaisuudessa on kuitenkin tehtävä valintoja: voidaanko julkisen sektorin tehtäviä ja vastuualueita supistaa, etuuksia ja vähemmän tärkeitä palveluja karsia tai muuttaa jotkin palvelut maksullisiksi? Kuntien palveluvelvoitteita ei pidä enää lisätä.

Kaikki julkiset palvelut on tuotettava entistä kustannustehokkaammin hyödyntäen nykyistä laajemmin yritysten osaamista.