Energiaverot ja –tuet

Energiaverot ovat valmisteveroja

Suomessa energiaverot ovat valmisteveroja, joita kannetaan liikenne- ja  lämmityspolttoaineista sekä sähköstä. Energiaveron lisäksi energiatuotteista kannetaan huoltovarmuusmaksu. Energiavero jakautuu perusveroon sekä lisäveroon.

Energiaverotuksella koetetaan hillitä kulutuksen kasvua
ja  ohjata energian tuotantoa

Fiskaalisen (valtiontaloudellisen) merkityksensä lisäksi energiaverotus on keskeinen energia- ja ympäristöpolitiikan väline. Sillä pyritään hillitsemään energiankulutuksen kasvua ja ohjaamaan energian tuotantoa ja käyttöä sellaisiin vaihtoehtoihin, jotka aiheuttavat vähemmän päästöjä.

Ympäristö- ja energiapoliittisista syistä sekä yritysten kilpailukyvyn turvaamiseksi polttoaineitten ja sähkön verotukseen on säädetty eräitä tukia (TEM:n sivuilla) ja poikkeuksia. Näistä keskeisiä ovat sähkön tuotannon verotuet, eräät alennetut verokannat polttoaineitten hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa sekä energiavaltaisen teollisuuden veroleikkuri.


Katso myös
- energiatilastot
- ilmastonmuutoksen torjunta
- Elinkeinoelämä ja EU: energia

---

EK:n kanta

Energiaveroilla ei saa rasittaa kilpailukykyä
Suomalaisten yritysten kilpailuedellytyksistä on huolehdittava myös energia- ja ympäristöverotuksessa. Elinkeinoelämä ei vastusta ympäristöhaittojen torjuntaa, mutta päätöksillä ei saa asettaa yrityksiä eriarvoiseen asemaan ulkomaisiin kilpailijoihin nähden.

Energiaverot ovat monissa EU-maissa huomattavasti matalampia kuin Suomessa. Tämä koskee erityisesti sähköveroa.

Elinkeinoelämän energiaveroja on kevennettävä kohti EU-direktiivin minimitasoa ja sähköverosta luovuttava kokonaan EU:n sallimissa puitteissa. Esimerkiksi Ruotsissa huomattava osa teollisuusyrityksistä ei maksa lainkaan sähköveroa.

Aivan ensimmäiseksi on peruttava vuoden 2011 alkuun kaavaillut energiaverojen korotukset. Samoin on tehostettava ns. energiaveroleikkuria, joka keventää paljon energiaa tarvitsevien yritysten verorasitusta.

---

Viimeksi päivitetty:08.04.2010