Ilmastosopimukset

Vuosi 2009 on kansainvälisten ilmastoneuvottelujen ”supervuosi”. Tänä vuonna järjestetään kuusi virallista neuvottelukierrosta, jotka huipentuvat joulukuun alussa Kööpenhaminassa pidettävään ilmastokokoukseen (COP-15). Tavoitteena on, että Kööpenhaminassa solmitaan kansainvälinen ilmastosopimus.

Tämän hetken neuvotteluvaiheessa teollisuusmaat ovat esittäneet päästövähennyksiä, joilla päästöt saadaan pienenemään vuonna 2020 yhteensä 10-17% prosenttia vuoden 1990 päästöistä. YK:n ilmastopaneelin esittämä haarukka teollisuusmaiden päästövähennykseksi, jolla haitallinen ilmastonmuutos saataisiin torjuttua, on 25–40 prosenttia. Nousevat taloudet, erityisesti Kiina ja Intia, eivät ole toistaiseksi olleet lainkaan halukkaita keskustelemaan sitovista päästövähennystavoitteista.

EU:n valmistautuminen  2012 jälkeiseen aikaan

Energia- ja ilmastopaketti

Euroopan unionin joulukuussa 2008 hyväksymä ilmasto- ja energiapaketti asettaa unionille yksipuolisen tavoitteen vähentää kasvihuonepäästöjään 20% vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä. EU on myös sitoutunut nostamaan päästövähennystavoitettaan 30%:iin jos kansainvälisellä tasolla saadan aikaan kattava ilmastosopimus ja muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaavanlaisiin päästövähennystavoitteisiin.

Euroopan unionin kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet vuoteen 2020 mennessä ovat kokonaisuudessaan:

• päästöjä on vähennettävä 20 %:lla,
• uusiutuvan energian osuus nostettava 20 %:iin,
• biopolttoaineiden osuutta lisättävä 10 %:iin liikenteen biopolttoaineista ja
• energiatehokkuutta lisättävä 20 %:lla.
  

Ilmastonmuutokseen koetetaan vaikuttaa kansainvälisillä sopimuksilla ja ohjauskeinoilla

Ilmastonmuutokseen koetetaan vaikuttaa kansainvälisillä sopimuksilla ja ohjauskeinoilla.  Ilmastomuutoksen puitesopimus solmittiin vuonna 1992. Siinä ovat mukana kaikki keskeisimmät maailman maat, mukaan lukien Yhdysvallat, Kiina ja Intia.

Kioton ilmastosopimus (Ympäristöhallinnon sivuilla) tuli voimaan helmikuussa 2005. Se sisältää päästövelvoitteet teollisuusmaille ja erilaisia ohjauskeinoja, kuten kansainvälisen päästökaupan.

Siinä teollisuusmaat sopivat vähentävänsä kasvihuonekaasupäästöjään noin 5 % vuoden 1990 tasosta tarkastelujaksoon  2008-2012 mennessä. Kioton pöytäkirjassa on päästötavoitteet kullekin maalle.

EU:n Kioto-tavoittena on vähentää päästöjään 8 prosentilla vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. EU:n tavoite on jaettu edelleen jäsenmaille.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa EU ajaa Kioton mallin mukaisia päästökattoja, mitä mm. Yhdysvallat ja Kiina eivät hyväksy.

EU lähtee myös siitä, että luodaan globaali hiilidioksidimarkkina kytkemällä muut maat EU:n päästökauppajärjestelmään. Uutena lähestymistapana on tarkasteltu myös ns. sektorimalleja, jotka perustuvat toimialakohtaisiin päästötavoitteisiin.

Suomen tavoitteena on palauttaa päästönsä vuoden 1990 tasolle. Kun ottaa huomioon jo tehdyt toimenpiteet, Suomen tavoite on yksi EU:n tiukimmista.

Kioton pöytäkirja velvoittaa sen ratifioineita maita. Mukana ovat kaikki teollisuusmaat USA:ta lukuun ottamatta. Sopimus ei aseta velvoitteita kehitysmaille, kuten Kiinalle ja Intialle.

Viimeksi päivitetty:11.11.2009

Etusivu

Takaisin

Tulosta