Kansainvälinen ilmastosopimus -
elinkeinoelämän reunaehtoja

Elinkeinoelämälle on välttämätöntä, että kaikkia osapuolia tasapuolisesti sitova kansainvälinen ilmastosopimus saadaan aikaan mahdollisimman pian. Sillä parannetaan yritysten toimintaympäristön ennustettavuutta ja varmistetaan ilmastopolitiikan jatkuvuus vuoden 2012 jälkeen.

Laadukas ilmastosopimus johtaa parhaimmillaan globaaliin kolmoishyötyyn: päästöt vähenevät, yritysten kilpailutilanteesta tulee tasapuolisempi ja ilmastoteknologian markkinat vauhdittuvat.

Kaikki merkittävät päästöjen aiheuttajat mukaan

• Sopimukseen on saatava mukaan kaikki merkittävät maat, jotka aiheuttavat päästöjä ja harjoittavat teollista tuotantoa. Siten myös siis Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan on sitouduttava pitkän aikavälin yhteistyöhön päästöjen vähentämiseksi.

Kaikkien teollisuusmaiden sitouduttava

• Kaikkien teollisuusmaiden on sitouduttava konkreettisiin tavoitteisiin ja aikatauluihin päästöjen vähentämiseksi. Tavoitteet ja aikataulut eivät saa rasittaa mitään maata enemmän kuin toisia. Niiden tulee myös olla verrannollisia EU:n ilmasto- ja energiapoliittisiin sitoumuksiin.

Kehittyneet kehitysmaat: päästöjä vähennettävä olennaisesti 2020 mennessä

• Kehittyneiden kehitysmaiden on sitouduttava vähentämään päästöjään merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteissa tulee ottaa huomioon maiden erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet vähentää päästöjä. Myös teollisuuden vaatimus tasapuolisesta kilpailusta maailmanlaajuisesti ja hiilivuodon estämisestä on noteerattava.

Päästövähennyksiä seurattava vuosittain

• Kaikkien maiden on seurattava vuosittain, miten ne ovat saavuttaneet päästöjen vähentämisen tavoitteensa. Seuranta tulee toteuttaa yleisesti hyväksytyillä valvonta- ja raportointimenettelyillä.

Maailmanlaajuinen hintataso hiilidioksidille

• Tavoitteena tulee olla globaali CO2-hintataso. Jotta siihen päästäisiin, markkinaperusteisia ohjauskeinoja (mm. päästökauppa, Kioton mekanismit), on voitava hyödyntää ilmastosopimuksen perusteella täysimääräisesti.

Päästökaupalle kansainväliset pelisäännöt

• On odotettavissa, että maakohtaiset päästökiintiöt synnyttävät eri puolille maailmaa EU:n päästökaupan tapaisia järjestelmiä. Jotta kilpailutilanne olisi tasapuolinen, päästökaupalle tulisi laatia kansainväliset pelisäännöt. Järjestelmät voitaisiin linkittää näin toisiinsa ja edistää kansainvälisen päästökaupan syntymistä.

Sektorikohtaisia vähennystavoitteita syytä harkita

• Maailmanlaajuisen kilpailutilanteen tasapuolisuus edellyttää, että yritysten kustannusrasite on eri maissa samantasoinen. Erityisesti samanlaisia tuotteita valmistavilla teollisuudenaloilla (esim. sementin ja teräksen valmistus) voitaisiin lähteä liikkeelle päästöjen sektorikohtaisista vähennystavoitteista. Tällöin saman alan yrityksillä tulisi olla suhteellisesti samantasoiset tavoitteet maailmanlaajuisesti.

Teknologian siirto ydinkysymys - miten ja mistä rahoitus?

• Kysymykset siitä, miten ilmasto- ja ympäristöteknologia siirtyy maasta toiseen ja miten siirtyminen rahoitetaan, ovat ilmastosopimuksen ydin. Kehitysmaat odottavat teollisuusmailta mittavaa rahoitusta, mutta se ei voi olla vastikkeetonta ”avoimella shekillä” tapahtuvaa. Laskua ei myöskään voi maksattaa yrityksillä: pahimmillaan se tarkoittaisi yrityksen kilpailijan investointien rahoitusta.

• Teknologian siirtymisen on tapahduttava markkinaehtoisesti ja hallitusti. Tämä edellyttää

1. kehitysmaiden valmiuksien parantamista lisätä puhtaan teknologian käyttöä (maakohtaiset suunnitelmat, teknologiatarvekartoitukset, hallinnollisten esteiden poisto),
    
2. kannustimia teollisuusmaiden yrityksille investoida päästöjen vähentämiseen kehitysmaissa (hankkeiden rahoituskysymykset, joustava hankemekanismien käyttö) sekä
    
3. ratkaisuja teknologian levittämisen kauppapoliittisiin kysymyksiin (tekijänoikeuksien turvaaminen, ympäristöteknologian tullihelpotukset, tuontiin kohdistuvien toimien estäminen jne.).

Metsien ja puujalosteiden kyky varastoida hiiltä huomioon

• Metsien ja puujalosteiden kykyä varastoida hiiltä on kohdeltava tulevassa ilmastosopimuksessa tasapuolisesti. Nykyisin huomioidaan ainoastaan kasvaviin metsiin varastoituva hiilidioksidi, mutta ei puujalosteisiin sitoutunutta hiiltä.

Nykytilanne on epälooginen eikä se kannusta kestävään metsätalouteen eikä jalosteiden elinkaaren pidentämiseen. Metsien ja puujalosteiden tasapuolinen huomioiminen ilmastosopimuksessa on maksuton ja vielä hyödyntämätön tapa hidastaa ilmastonmuutosta.

Yritysten kilpailukyky ja työllisyys turvattava EU:ssa tulevaisuudessakin

Vaikuttaa todennäköiseltä, että Kööpenhaminassa saadaan aikaan vain yleisen tason löyhä puitesopimus, jonka yksityiskohdista neuvotellaan vielä useita vuosia. Pahin vaihtoehto suomalaisille yrityksille ja työpaikoille olisi, että vaikka sopimusosapuolten konkreettiset sitoumukset ja päästövähennykset eivät vastaisi EU:n haasteellisia sitoumuksia, EU tiukentaisi omaa ilmastopolitiikkaansa.

EU:n ei pidä kiristää päästövähennystavoitettaan ilman muiden vastaantuloa

• On tärkeää, ettei EU vaaranna kilpailukykyään kiristämällä nykyistä 20 prosentin päästövähennystavoitettaan minkä tahansa ilmastosopimuksen perusteella. Neuvotteluaseman kannalta ei ole syytä tiukentaa omaa tavoitetta ennen kuin tiedetään varmasti, ovatko muut osapuolet mukana sopimuksessa vastaavilla sitoumuksilla. EU:n on tarkasteltava sopimuksen kriteereitä ja niiden täyttymistä erittäin kriittisesti, ennen kuin mahdollisesti päätetään tavoitteiden tiukennuksesta.

• On myös ymmärrettävä, mitä päästövähennysten tiukennuksista seuraisi käytännössä. Esimerkiksi EU:n tavoitteen tiukennus 20 prosentista 30 prosenttiin kiristäisi päästökaupan vähennystavoitetta nykyisestä 21 prosentista 37 prosenttiin. Tämä nostaisi päästöoikeuksien hinnan huippulukemiin ja heikentäisi EU:n kilpailuasemaa entisestään.

Katse Kööpenhaminan jälkeiseen aikaan

• Vaikka lähitulevaisuudessa saataisiin aikaan kohtuullinen kansainvälinen ilmastosopimus, edessä on usean vuoden siirtymäjakso, jolloin EU:n ulkopuoliset maat vasta rakentavat EU:n päästökauppaa vastaavia mekanismeja päästöjen vähentämiselle. Niin kauan kuin kilpailijamaiden yritykset ovat vapaita samoista rasitteista, joita kohdistuu EU-maiden yrityksiin, EU:n on suojattava kilpailukykyään esimerkiksi jakamalla ilmaiseksi päästöoikeuksia hiilivuotoaloille.

• Kööpenhaminan neuvottelujen jälkeen on myös aiheellista tarkastella uudelleen EU:n ilmasto- ja energiatavoitteita. Tavoitteet uusiutuvan energian lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä ovat päällekkäisiä eivätkä mahdollista päästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti. Uusiutuvan energian lisäämistavoite tulisikin voida muuttaa tarvittaessa ei-sitovaksi.

Viimeksi päivitetty:06.04.2010