Päästökauppa

Päästökauppaa on kahdenlaista

Päästökauppa on yksi ilmastopolitiikan käytännön toteutuksen väline ja ohjauskeino. Päästökauppa tarkoittaa, että yritykset, joita päästökauppa koskee, voivat ostaa päästöoikeuksia sieltä, missä päästöjen vähentäminen on edullisempaa.

- EU:n päästökauppa (alkoi vuoden 2005 alussa)
- Kioton pöytäkirjan mukainen päästökauppa

EU:n päästökauppa

EU:n päästökauppa on EU:n keino toteuttaa Kioton ilmastosopimusta. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä (CO2).

Kukin päästökauppaan kuuluvat tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan (energiamarkkinaviraston sivulle) ja päästöoikeudet (valtioneuvostolta).

Laitoksen on tehtävä päästöistään vuosittain selvitys energiamarkkinavirastolle (EMV:n sivulle) ja palautettava edellisen vuoden todellisia päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia.

Jos siis laitoksen päästöt ovat suuremmat kuin sen saamat päästöoikeudet, se joutuu joko vähentämään päästöjään tai ostamaan lisää oikeuksia markkinoilta. Jos sille jää päästövaraa käyttämättä, se voi myydä ylijäämää.

Päästökauppa koskee

• teräs-,
• sellu- ja paperi-,
• sementti-,
• kalkki-,
• lasi- ja keraamista teollisuutta,
• öljynjalostamoja,
• koksaamoja sekä
• yli 20 megawatin (MW) polttolaitoksia.

Suomessa EU:n päästökauppa koskee 150:ä yritystä ja noin 500:ttä teollisuus- ja energiantuotantolaitosta.

EU:n päästökauppaa uudistetaan parhaillaan.

Kioton pöytäkirjan mukainen päästökauppa

Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet maat voivat toteuttaa osan päästöjen vähentämistavoitteistaan ns. Kioton mekanismeilla. Yksi niistä on päästökauppa. Maat voivat ostaa päästöoikeuksia mailta, joilta niitä jää yli.

Maat voivat myös toteuttaa projekteja kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa ja ”ansaita” päästöoikeuksia. Niitä ne voivat käyttää osana päästöjen vähentämisvelvoitteitaan. Maat voivat antaa myös muiden toimijoiden käydä päästökauppaa tai toteuttaa päästöjä vähentäviä hankkeita.

Katso myös 
- Päästökauppa ja päästöoikeudet
- Energia

---

EK:n kanta

Päästöoikeuksista on tullut uusi tuotannontekijä, jonka yritykset joutuvat ottamaan huomioon pohtiessaan investointejaan ja sijoittautumistaan. Yrityksille aiheutuu lisäkustannuksia, jos ne joutuvat hankkimaan päästöoikeuksia. Lisäksi päästökauppa nostaa energian hintaa ja sitä kautta tuotantokustannuksia. Tämä näkyy myös kuluttajille.

Päästökauppa antaa etua uusiutuville energialähteille, jolloin samalla esim. puuraaka-aineen käyttö energiantuotannossa saattaa tulla kannattavammaksi kuin puun jalostaminen tuotteiksi.

Elinkeinoelämän tavoitteena on globaali päästökauppa, joka perustuu samoihin pelisääntöihin eikä aiheuta kilpailun vääristymiä.

---

Viimeksi päivitetty:05.10.2009