Hallitus linjasi Suomen kannat Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa

02.12.2009

Hallitus antoi tänään tiedonannon Kööpenhaminan ilmastokokouksesta eduskunnan täysistunnossa. Kööpenhaminassa 7. − 18. joulukuuta järjestettävissä neuvotteluissa on tarkoitus solmia kattava kansainvälinen ilmastosopimus.

Tiedonannossaan hallitus selvittää ilmastoneuvottelujen tämänhetkisen tilanteen ja linjaa Suomen ja EU:n kannat Kööpenhaminassa.

Odotettavissa poliittinen sitoumus

Aikaa neuvottelujen käynnistymiseen on enää vajaa viikko ja neuvottelujen pääkysymykset ovat vielä suurelta osin auki. Odotukset laillisesti sitovan sopimuksen aikaansaamisesta ovatkin hiipuneet viime viikkoina, ja tällä hetkellä tavoitellaan ns. poliittista sitoumusta juridisen sopimuksen sijaan. Aikaa laillisesti sitovan sopimuksen laatimiseen ja allekirjoittamiseen ei yksinkertaisesti enää ole riittävästi.

Suomi ja EU lähtevät Kööpenhaminan kokouksessa kuitenkin siitä, että kunnianhimon tasoa ei lasketa. Hallitus korostaa, että poliittisen sitoumuksen tulee käsittää tärkeimmät, sopimuksen kannalta olennaiset kysymykset.

Näitä ovat:
• kehittyneiden maiden vuoden 2020 päästötavoitteet
• kehitysmaiden päästövähennystoimet
• kehitysmaiden ilmastotoimiin kohdistuva rahoitus
• ilmastosopimuksen rakenne ja siinä toimivat elimet

Päätöksessä tulisi olla mukana myös selvä valtuutus ja aikataulu jatkoneuvotteluille, joiden lopputuloksena hyväksyttäisiin oikeudellisesti sitova sopimus viimeistään seuraavassa osapuolikokouksessa (COP16) Meksikossa joulukuussa 2010.

EU ja 30 prosentin päästövähennystavoite?

EU on jo yksipuolisesti sitoutunut 20 % päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Se on luvannut nostaa tavoitteen 30 %:iin, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat riittäviin päästövähennystoimiin.

Hallitus toteaa tiedonannossaan, että näistä ehdoista on syytä pitää kiinni, ennen kuin EU sitoutuu poliittisesti nostamaan päästövähennysprosenttiaan 30:een.

– Tämä on erityisen tärkeää, jotta Kööpenhaminassa saadaan kattava ja tasapuolisesti sitova sopimus, ja EU:n teollisuuteen kohdistuva yksipuolinen kustannusrasite poistuu ja yritysten kansainvälinen kilpailu tasapuolistuu, toteaa asiantuntija Tuuli Mäkelä EK:sta.

Kehitysmaiden rahoitus kiperä kysymys

Euroopan unioni on arvioinut, että kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjumiseen ja siihen sopeutumiseen tarvitaan vuosittain yhteensä noin sata miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Teollisuusmaiden budjeteista tulevan julkisen rahoituksen osuus tästä olisi 22−50 miljardia euroa.

Poliittisen sopimuksen onnistuminen Kööpenhaminassa edellyttää sitoumusta etenkin tulevien vuosien rahoituksesta sekä yhteisymmärryksen tarvittavan julkisen rahoituksen suuruudesta. Myös rahoitusvirtojen hallinnoinnin periaatteista − eli siitä kuka päättää rahojen jaosta − tulisi päästä sopuun.

Kehitysmaille osoitetun rahoituksen ei kuitenkaan tule olla vastikkeetonta, vaan vastaanottavien maiden on sitouduttava myös itse päästövähennystoimiin.

Tekijänoikeudet edellytyksenä puhtaiden teknologioiden leviämiselle

Rahoituksen ohella kehitysmaat tarvitsevat apua myös puhtaiden teknologioiden käyttöönotossa.

Kehitysmaat pitävät mm. tekijänoikeuksia esteenä teknologian siirrolle ja ovat vaatineet neuvotteluissa niiden pakollista lisensiointia, jota teollisuusmaat vastustavat.

Tekijänoikeuksien suojan ylläpitäminen on välttämätön edellytys uuden ympäristöystävällisen teknologian kehittämiselle, leviämiselle ja käyttöönotolle.

Hiilinielut tärkeä kysymys Suomelle

Hiilinielut − eli metsien kyky varastoida kasvihuonekaasuja − ovat myös oleellinen osa uutta sopimusta. Suomelle erityisen tärkeä kysymys neuvotteluissa on hiilinielujen käsittely ja niihin liittyvät laskentatavat kehittyneissä maissa.

Nielujen laskentasäännöistä sovittaessa on tärkeää pitää huolta, ettei luonnollinen nielu muutu laskennallisesti päästön lähteeksi. Nielujen huomioiminen tuo myös joustavuutta päästöjen vähentämisessä.

Etusivu

Takaisin

Tulosta