Kööpenhaminan ilmastokokous käynnistyy tänään

07.12.2009

Kaikkien aikojen suurimmaksi ja tärkeimmäksi kansainväliseksi kokoukseksi luonnehdittu Kööpenhaminan ilmastokonferenssi alkaa tänään. Kaksi viikkoa (7.−18.12) kestävien neuvottelujen aikana on tarkoitus sopia Kioton pöytäkirjaa seuraavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta.

Kaksi vuotta pohjustettuja neuvotteluja jatketaan ensimmäisellä viikolla kahdella eri raiteella: Kioton pöytäkirjan jatkosta neuvottelevassa työryhmässä (AWG-KP) ja YK:n puitesopimuksen alaisessa pitkän aikavälin yhteistyötä käsittelevässä työryhmässä (AWG-LCA).

Neuvottelujen toisella viikolla (15.12) alkaa konferenssin ns. korkean tason osuus, jolloin neuvottelut jatkuvat ministeritasolla työryhmien tulosten pohjalta valmistetun varsinaisen neuvottelutekstin puitteissa. Valtion päämiehet saapuvat Kööpenhaminaan neuvottelujen vasta neuvottelujen loppumetreillä (17.12), jolloin ratkaisuja haetaan sopimuksen poliittisesti painaviin kysymyksiin.

Tavoitteena poliittinen sitoumus

- Kööpenhaminan lopputulokseksi ei enää odoteta kaikenkattavaa oikeudellisesti sitovaa sopimusta. Sen sijaan tavoitteena on poliittinen sitoumus, joka kattaa neuvottelujen poliittisesti tärkeät kysymykset, jotta neuvotteluteksti voidaan viimeistellä työryhmätasolla oikeudellisesti sitovaan muotoon ensi vuoden kuluessa, sanoo asiantuntija Tuuli Mäkelä EK:sta.

Onnistuakseen sopimuksen tulee löytää tasapaino eri osapuolien päästövähennystavoitteiden ja kehitysmaille kohdistetun ilmastorahoituksen välillä eli päästä sopuun

• teollisuusmaiden vuoden 2020 päästötavoitteista
• kehitysmaiden toimenpiteistä päästöjen vähentämiseksi
• kehitysmaihin suunnattavan ilmastorahoituksen suuruudesta.

Päästövähennystarjousten yhteensovittaminen haasteena

Kööpenhaminan lähetessä neuvottelujen kaikki merkittävät osapuolet ovat osoittaneet olevansa valmiita sitoutumaan päästöjen vähentämiseen. Viime viikkoina kuullut tarjoukset etenkin USA:lta, Kiinalta ja Intialta ovat rohkaisevia ja ilmastokokouksen ilmapiirin nostattamisen kannalta erittäin tärkeitä. Näitä tarjouksia vahvistettaneen Kööpenhaminassa valtion päämiesten saapuessa paikan päälle ensi viikon lopulla.

Eri päästövähennystavoitteiden yhteensovittaminen tulee kuitenkin olemaan haastavaa sillä tarjoukset ovat tällä hetkellä keskenään hyvin erimitallisia ja siten vaikeasti toisiinsa verrattavissa. Osapuolet ovat käyttäneet päästövähennystarjouksissaan eri vertailuvuosia, tavoitevuosia, aikatauluja tavoitteiden saavuttamiseksi ja ylipäätänsä eri tavoitetyyppejä.

USA esimerkiksi käyttää 17 % päästötavoitteessaan vertailuvuotena vuotta 2005, joka vastaa vain noin 3 % päästövähennystä EU:n käyttämän 1990 -luvun tasoon verrattuna, ja on siten merkittävästi EU:n lupaamaa 30 % päästövähennystavoitetta alhaisempi. Kiina ja Intia ovat ilmoittaneet vähentävänsä talouksiensa ”hiili-intensiteettiä” 40–25 % ja 24 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä, mutta on epäselvää mihin nämä luvut perustuvat ja miten ne poikkeavat maiden ennustetuista päästöurasta.

- Tältä osin jää siis paljon työtä Kööpenhaminaan ja mahdollisesti myös sen jälkeen. Ensisijaisesti on kuitenkin tärkeää, että eri osapuolet sitoutuvat Kööpenhaminassa päästöjen vähentämiseen niin, että prosessi maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi käynnistyy nyt kun siihen löytyy poliittista tahtoa.

Rahoitus ratkaisee Kööpenhaminassa

Kehitysmaiden mukaantulo Kööpenhaminan ilmastosopimukseen edellyttää ennen kaikkea sitä, että Kööpenhaminassa päästään sopuun teollisuusmailta kehitysmaihin ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siihen sopeutumista varten suunnattavasta rahoituksesta.

Viime päivinä näyttäisi syntyneen yhteisymmärrys alkuvuosien rahoituksen suhteen. Ensi vuodesta seuraavan kolmen vuoden aikana virtaavan rahoituksen suuruus olisi noin 10 miljardin dollarin luokkaa. Alkuvuosien rahoitusta käytettäisiin mm. trooppisen metsäkadon pysäyttämisen, ilmastonmuutoksen sopeutumiseen, vähähiilisten kasvustrategioiden laatimiseen, ja kehitysmaiden toimintavalmiuksien ja puhtaan teknologian vastaanottokyvyn parantamiseen.

Lisäksi Kööpenhaminassa tarvittaneen yhteisymmärrys vuoteen 2020 ulottuvan rahoituksen suuruusluokasta. Lisätoivoa tämän syntymiseksi antaa USA:n viime viikolla julkaisema ilmastorahoitusta koskeva aloite osana Yhdysvaltain senaatissa käsitteillä olevaa ilmastolakia.

Nähtäväksi jää, riittääkö kaavailtu rahoituksen määrä kehitysmaille ja mitä kautta kyseinen rahoitus tullaan kanavoimaan. Ratkaisevaa teollisuusmaiden kannalta taas on se, suostuvatko kehitysmaat sitoutumaan tarvittaviin toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi vastikkeena rahoitukselle.

Etusivu

Takaisin

Tulosta