Kööpenhaminan tulos sitoumus, ei sopimus

19.12.2009

Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi ilman sopua sitovista päästövähennyksistä. Neuvottelujen lopputulos on poliittinen sitoumus, jota kutsutaan Kööpenhaminan julistukseksi.

Sopimus ei kuitenkaan saanut yksimielistä hyväksyntää. Sen sijaan sopimus ohjaa sitä kannattavia maita (noin 180) tukemaan sen elementtejä Meksikon osapuolikokousta valmistelevissa työryhmissä. Toiveena on saada aikaan oikeudellisesti sitova sopimus Meksikossa joulukuussa 2010.

Ei päästövähennystavoitteita,
vaan tavoite rajoittaa ilmaston lämpenemistä

Koko yön kestäneet neuvottelut päättyivät lauantaina melko ympäripyöreään julkilausumaan. Siinä puhutaan päästövähennystavoitteiden sijaan tavoitteesta rajoittaa ilmaston lämpeneminen enintään 2 asteella.

- Lämpenemistavoitetta on vaikea ennakoida ja varsinkin todentaa. Vasta vuosisadan lopulla on mahdollista nähdä, onko tavoite saavutettu vai ei, huomauttaa johtava asiantuntija Mikael Ohlström EK:sta. Ohlström on ollut seuraamassa Kööpenhaminan kokousta viimeisinä, ratkaisevina neuvottelupäivinä.

Sitoumuksessa kuitenkin todetaan, päästöjen on vähennyttävä niin pian kuin mahdollista ja vuoteen 2015 mennessä harkitaan myös pitkän aikavälin tavoitteiden kiristämistä. Päästöjen taittumisvuosi on sen sijaan jätetty auki.

Päästövähennykset listataan
tammikuun loppuun mennessä

Teollisuusmaiden on kuitenkin kerrottava omat päästövähennystavoitteensa vuodelle 2020 tammikuun 2010 loppuun mennessä. Niiden on ilmaistava, paljonko prosentteina ne aikovat vähentää päästöjään ja mitä vuotta ne käyttävät vertailuvuotena.

Samaan aikaan kehitysmaiden on kerrottava, mitä kansallisia toimia ne aikovat tehdä päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi Kiinan on julkaistava, miten se aikoo vähentää riippuvuuttaan kivihiilestä.
Merkittävänä edistysaskeleena voidaan pitää kehitysmaiden suostumista siihen, että kansainvälisen rahoituksen kohteena olevat päästövähennystoimenpiteet merkitään kansainväliseen rekisteriin ja ovat kansainvälisen seurannan (MRV) alaisia.

Rahoitusta köyhimmille kehitysmaille

Jotain konkreettista Kööpenhaminassa kuitenkin päätettiin. Nimittäin perustaa mekanismi, jolla edistetään teknologian siirtoa. Lisäksi perustetaan ns. Copenhagen Green Climate Fund, rahasto, jolla taattaisiin metsäkadon torjumisen, päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitus köyhimmille kehitysmaille.

Siitä, miten ilmastotoimia rahoitetaan, sitoumuksessa puhutaan vain melko yleisellä tasolla. Vuosina 2010–2012 teollisuusmaiden keräämä rahoitus on 10 miljardia dollari vuodessa, eli yhteensä 30 miljardia dollaria. Tavoitteena on, että rahoitusta nostetaan sataan miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2020 mennessä.

EU on pettynyt

Sitoumus on käytännössä USA:n, Kiinan, Intian ja Etelä-Afrikan sopima. EU on sitoumukseen pettynyt: kunnianhimon taso ei ole toivotunlainen, mutta toisaalta: parempi laihakin sopu kuin ei minkäänlaista sopimusta.

- Sitoumus ei tasaa kilpailukykyeroja Suomessa toimivien ja EU:n ulkopuolisten kilpailjamaiden yritysten välillä. EU on edelleen ainoa laillisesti sitovia tavoitteita omaava taho. Tulos on siksi pettymys, sillä esimerkiksi USA:lle ei ole vastaavia kustannuksia päästöjen vähentämisestä, toteaa Ohlström.

- Yrityksille, jotka kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla – kuten suomalaiset viejät – tämä tarkoittaa kilpailuhaittaa.

Etusivu

Takaisin

Tulosta