02.02.2010
Kööpenhaminan joulukuisessa ilmastokokouksessa aikaansaadun sopimuksen hyväksyneet maat julkistettiin eilen illalla tammikuun 31. päivän takarajan umpeuduttua. Kannatus niin kutsutulle Kööpenhaminan akordille jäi ohueksi, sillä siihen osallistuivat ainoastaan 19 maata ja Euroopan unioni YK:n ilmastopuitesopimuksen kaikkiaan kattamasta 192 maasta.
Sopimuksen takana ovat kuitenkin globaalien kasvihuonepäästöjen vähentämisen kannalta tärkeimmät maat, mukaan lukien sopimustekstin junailleet maat USA ja ns. Basic-maat Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia.
Päästövähennyksissä ei mitään uutta
Kööpenhaminan sopimuksen allekirjoittaneet maat lupautuvat noudattamaan sen periaatteita marraskuussa pidettävässä Meksikon ilmastokokouksessa, jossa tavoitellaan laillisesti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Lisäksi maat ovat kirjanneet sopimuksen liitteeseen vuoden 2020 päästövähennystavoitteensa ja -toimenpiteensä.
- Sopimukseen kirjatut päästövähennystavoitteet eivät poikkea joulukuun ilmastokokousta ennen esitetyistä tarjouksista, EK:n asiantuntija Tuuli Mäkelä toteaa.
Suurimpien päästöjentuottajamaiden tavoitteet ovat siten vielä kaukana EU:n toivomasta tasosta. USA:n 17 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2005 verrattuna vastaa vain noin kolmen prosentin päästövähennystä EU:n käyttämään vuoteen 1990 verrattuna. Kiinan 40−45 prosentin hiili-intensiteettitavoitteen todellista vaikutusta maan ripeästi kasvaviin päästöihin taas on vaikea määrittää.
Näin ollen myös EU luonnollisesti pitäytyy nykyisessä 20 prosentin päästövähennystavoitteessaan ja säilyttää lupauksensa nostaa tavoite 30 prosenttiin, mikäli muut maat sitoutuvat jatkossa vastaavansuuruisiin tavoitteisiin.
Ilmastopolitiikkaan tarvitaan pragmaattisuutta
- Kööpenhaminan lopputulos osoittaa, että yhteisen sävelen löytäminen lähes 200 maan kesken on haastavaa. Se ei tule olemaan helppoa myöskään Meksikon ilmastokokouksessa ensi marraskuussa, Mäkelä arvioi.
Suurimmilta päästöjen tuottajilta ei ole odotettavissa nykyistä tiukempia päästövähennystavoitteita vielä lähiaikoina. Yhdysvaltain liikkumavaraa rajaa maan senaattiin jumittunut ilmastolakialoite, jonka läpimeno tämän vuoden aikana on epävarmaa. Kiina puolestaan tekee vapaaehtoisiksi luonnehtimiaan päästövähennystoimia omista lähtökohdistaan ulkoisen paineen sijaan.
Molemmat maat ovat sitä vastoin suunnanneet mittavia resursseja viime aikoina uuden teknologian ja liiketoiminnan kehittämiseen, jolla mahdollistetaan merkittävät päästövähennykset tulevaisuudessa. Myös EU:n ilmastopolitiikkaan olisi nyt syytä tuoda vastaavanlaista pragmaattisuutta nykyisen prosenttipelin sijaan.