Lausunto koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta Koulutus ja tutkimus 2007-2012

13.09.2007

Opetusministeriön valmistelema luonnos koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi 2007–2012 (KESU-luonnos) on tavoitteiltaan yleisesti ottaen oikeansuuntainen ja rakenteeltaan hyvä.

Tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät toimenpiteet jäävät kuitenkin monilta osin sekä sisällön että aikataulujen osalta epämääräisiksi. Myöskään toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia ei arvioida. Vaikka suunnitelma kattaa sekä koulutuksen että tutkimuksen, näiden välinen yhteys ei tule konkreettisesti esille.
 
Hallitusohjelman mukaisesti koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena. KESU-luonnos käsittää ainoastaan OPM:n hallinnonalan koulutus- ja tutkimuspoliittiset asiat.

Tulevaisuudessa suunnitelmaa tulisi kehittää niin, että se sisältäisi koulutuksen ja tutkimuksen kokonaisuudessaan myös muiden hallinnonalojen kuten tulevan työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön osalta. Suunnitelman konkreettisuutta tulee lisätä, samoin toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten arviointia.

Yhteenveto EK:n muutos- ja täydennysehdotuksista

Koulutuksen ja tutkimuksen laatu

— Koulutuksen laatu tulee nostaa kehittämisen painopisteeksi kaikessa koulutuksessa.

— Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittäminen on tärkeä osa koulutuksen laadun kehittämistä. Opettajien yritys- ja työelämätuntemusta on lisättävä kaikilla kouluasteilla perusopetuksesta opettajankoulutukseen.

— Opetusryhmäkokoihin sekä opiskelijamäärien ja opetusresurssien väliseen suhteeseen on kiinnitettävä huomiota kaikilla koulutusasteilla.

— Koulutuksen ja tutkimuksen arviointi tulee uudistaa kokoamalla eri tahojen arviointityö yhdeksi riippumattomaksi kokonaisuudeksi. Arvioinnin tulee olla osa kehittämissuunnitelmaa ja se tulee kytkeä osaksi koulutuksen ja tutkimuksen laadun kehittämistä ja rahoitusta.

— Tuloksellisuusrahoituksen osuutta tulee lisätä sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa että korkea-asteen koulutuksessa. Koulutuksen vaikuttavuus ja laatu on otettava nykyistä laajemmin huomioon.

Osaavan työvoiman saatavuus

— EK pitää välttämättömänä koulutusaikojen lyhentämistä, keskeyttämisen vähentämistä sekä koulutuksen läpäisyasteen nostamista noin 70 prosentista vähintään 80 prosenttiin. Myös eri koulutusasteiden välisten nivelvaiheiden lyhentäminen on välttämätöntä.

— Nuorisoikäluokat kokonaisuudessaan tulee saada koulutuksen kautta työelämään. EK esittää, että opetusministeriön ja tulevan työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä käynnistetään toimenpideohjelma ilman ammatillista peruskoulutusta olevien 16–24-vuotiaiden saamiseksi koulutuksen kautta työelämään.

— Käytäntöpainotteista opetusta tulee kehittää perusopetuksessa lisäämällä valinnaisuutta ja monipuolistamalla opetusmenetelmiä.

— Aikuiskoulutuksessa on toteutettava kokonaisuudistus, jolla selkiytetään hajanainen hallinto, rahoitus, etuudet ja koulutustarjonta.

— Hajanainen ennakointijärjestelmä tulee uudistaa ja koota toimivaksi kokonaisuudeksi. Ennakointia tulee kehittää niin, että se koulutustarjonnan määrällisten tavoitteiden rinnalla nykyistä paremmin ottaa huomioon työelämän laadullisen muutoksen ja sen vaikutukset osaamis- ja koulutustarpeisiin.

Ammatillinen koulutus

— Tavoitteeksi tulee asettaa ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaneiden osuuden nostaminen 55 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota niihin, jotka nyt jäävät kokonaan vaille perusasteen jälkeistä tutkintoa.

— Ammatillisten perustutkintojen työelämälähtöisyyttä ja modulaarisuutta tulee lisätä. Työelämän perusvalmiudet tulee saavuttaa käytäntöpainotteisilla opintomoduuleilla kolmea vuotta lyhyemmässä ajassa, jotta koko ikäluokka saisi edes perusvalmiudet työelämään. Oppisopimuskoulutusta tulee lisätä.

— Opetusvastuun ammatillisessa koulutuksessa tulee lähtökohtaisesti olla oppilaitoksella, eikä sitä tule nykyistä laajemmin siirtää työpaikoille. Sen sijaan tulee nykyistä enemmän panostaa työpaikoilla tapahtuvan oppimisen laatuun ja opettajan rooliin pk-yrityksissä tapahtuvan työssäoppimisen tukena.

— Rakennusmestarikoulutuksen lisäksi tarvitaan myös muilla aloilla koulutusta, joka antaa valmiudet työnjohtotehtäviin. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tulee muutoinkin lisätä.

Korkeakoulujärjestelmän kehittäminen

— Korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä on jatkettava duaalimallin pohjalta sekä käynnistettävä laaja yliopistoreformi, jossa uudistetaan yliopistojen oikeudellinen asema, vahvistetaan taloudellista autonomiaa ja uudistetaan hallinto. Näille uudistuksille tulee turvata myös taloudelliset resurssit.

— Korkeakoulujen profiloitumista ja painopistealoja tulee vahvistaa.

— Yliopistojen maisteriohjelmia ja ylempiä AMK-tutkintoja tulee kehittää niin, etteivät ne muodosta päällekkäistä koulutusta.

Kansainvälisyyden lisääminen

— Korkeakoulujen kansainvälistymisen edistämiseksi on pikaisesti käynnistettävä kansallisen kansainvälistymisstrategian valmistelu tavoitteena kehittää Suomeen kansainvälisesti vahva ja vetovoimainen korkeakoulu- ja tiedeyhteisö.

— Ulkomaisten opiskelijoiden tulee saada opintojensa aikana riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Yhtenä mittarina voisi olla yleisen kielitutkinnon suorittaminen. Koulutusjärjestelmän tulee vastata kielitaidon yleisistä perusvalmiuksista myös suoraan työelämään tulevien maahanmuuttajien osalta.

Opintotuki

— Opintotuen ja muiden opintososiaalisten etuuksien osalta tulee valmistella kokonaisuudistus, jossa toisaalta toteutuu kannustavuus opintojen nopeaan suorittamiseen, toisaalta mahdollisuudet riittävän laaja-alaisiin opintoihin ja työelämän harjoittelujaksoihin.

1 Toimintaympäristön muutos

EK toteaa, että Suomen menestyminen muuttuvassa toimintaympäristössä perustuu korkeaan osaamiseen. Se muodostuu vahvasta ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen tuottamasta osaamisesta kaikissa työtehtävissä sekä kansainvälistä huippua olevasta tutkimuksesta ja kehitystyöstä. Vahva yleissivistävä koulutus muodostaa perustan, jolle korkealaatuinen osaaminen rakennetaan. Osaavan työvoiman saatavuus on menestymisen ydinedellytys.

Luonnoksessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi 2007 – 2012 (KESU) on hyvin tunnistettu ne toimintaympäristön muutokseen liittyvät haasteet, joihin koulutusjärjestelmämme on kyettävä lähivuosina vastaamaan ja jotka vaativat koulutusjärjestelmän sekä sisältöjen että rakenteiden kehittämistä.

EK katsoo, että myös pk-yritysten merkityksen vahvistuminen kasvun ja työllisyyden ylläpitäjinä asettaa uusia haasteita erityisesti työpaikoilla tapahtuvan oppimisen kehittämiselle. Kansainvälistyvässä taloudessa korostuvat myös eettisyyden, turvallisuuden ja kestävän kehityksen periaatteet, jotka heijastuvat myös koulutusjärjestelmän kehittämiseen.

2 Kehittämisen painopisteet

KESU-luonnoksessa kuvatut painopisteet ja niille asetetut tavoitteet ovat EK:n mukaan sinänsä oikeita. Koulutuksen laatu on nostettava erityiseksi painopisteeksi kaikessa koulutuksessa, ei vain perusopetuksessa ja korkea-asteen koulutuksessa kuten luonnoksessa todetaan, vaan myös lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa. Osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi EK pitää tärkeänä, että nuorisoikäluokat kokonaisuudessaan saadaan koulutuksen kautta työelämään.

Yhdeksi painopisteeksi tulee nostaa aikuiskoulutus, jota koskeva kokonaisuudistus toteutetaan osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Toisaalta KESU-luonnoksessa on tehty joitakin aikuiskoulutusta koskevia linjauksia. Aikuiskoulutusta koskevat linjaukset tulisi muotoilla niin, että ne ovat samansuuntaisia kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän toimeksiannon tavoitteiden kanssa ja etteivät ne rajoittaisi kokonaisuudistuksen toteuttamismahdollisuuksia.

Tärkeänä painopisteenä EK pitää korkeakoulujen kehittämistä. Kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen, osaamistasoltaan vahvemmat ja vaikuttavammat korkeakouluyksiköt sekä taloudellisen ja hallinnollisen autonomian vahvistaminen ovat oikeansuuntaisia tavoitteita. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja tulee kehittää duaalimallin pohjalta, joka perustuu toisistaan poikkeaviin tutkintoihin, tutkintonimikkeisiin ja tehtäviin. Näille merkittäville uudistuksille tulee turvata myös taloudelliset resurssit perusrahoitusta kasvattamalla.

EK pitää opettajien osaamisen ja opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistä tärkeänä osana koulutuksen laadun kehittämistä. Opettajien perus- ja täydennyskoulutusta tulee kehittää kokonaisuutena sekä lisätä opettajien yritys- ja työelämätuntemusta.

3 Koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen

Yleisesti ottaen luku sisältää runsaasti koulutusta ja tutkimusta koskevia kehittämistavoitteita konkreettisten kehittämistoimenpiteiden sijasta. Lopullisessa kehittämissuunnitelmassa tulee lisätä toteutettavien toimenpiteiden konkreettisuutta.

KESU-luonnos ei sisällä arvioita aikaisemmissa kehittämissuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista. Monilta osin tavoitteet ovat samoja kuin edellisessä KESU:ssa. Suunnitelmakauden aikana toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta on systemaattisesti seurattava, ja seuraavan kehittämissuunnitelman tulee rakentua jatkumona toteutuneelle kehitykselle.
 
3.1 Väestön koulutustaso

KESU-luonnoksessa tavoitteeksi on asetettu väestön koulutus- ja osaamistason kohottaminen niin, että koulutustaso lähestyy maailman kärkeä. Suomen koulutustason kansainvälistä vertailua vaikeuttaa se, että aikaisempi opistoaste on tilastoissa sisällytetty ammatilliseen koulutukseen, mutta opistojen tilalle tulleet ammattikorkeakoulut korkea-asteen koulutukseen.

EK toteaa, että väestön koulutustasoa ei tule arvioida vain ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudella, vaan osaamisen tulee lähestyä maailman kärkeä niin ammatillisessa koulutuksessa kuin korkea-asteen koulutuksessakin.

Yksityiselle sektorille rekrytoitavista yli puolelta edellytetään ammatillista toisen asteen koulutusta ja noin kolmannekselta korkea-asteen koulutusta. Ikäluokassa 30–34-vuotiaat korkea-asteen koulutettujen (ml. aiempi opistoaste) osuus on jo nyt yli 40 prosenttia, eikä tätä osuutta tule enää kasvattaa.

Sen sijaan tavoite nostaa ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–34-vuotiaista 46 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on liian vaatimaton. Tavoitteeksi tulee asettaa ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaneiden osuuden nostaminen 55 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota niihin, jotka nyt jäävät kokonaan vaille perusasteen jälkeistä tutkintoa. Perusasteen jälkeisessä koulutuksessa ikäluokan tulisi jakautua puoliksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kesken.

3.2 Osaavan työvoiman saatavuus

Kuten KESU-luonnoksessa todetaan, osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen edellyttää nuorisoikäluokan mahdollisimman täysimääräistä työllistämistä ja työikäisen aikuisväestön kouluttamista uusiin tehtäviin sekä työttömistä, työvoiman ulkopuolella olevista ja maahanmuuttajista muodostuvien työvoimareservien saamista paremmin käyttöön.

Selvitysten mukaan Suomessa on lähes 100 000 iältään 16–24-vuotiasta nuorta, jotka eivät ole koulutuksessa eivätkä työssä. EK esittää, että opetusministeriön ja tulevan työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä käynnistetään toimenpideohjelma ilman ammatillista peruskoulutusta olevien 16–24-vuotiaiden saamiseksi koulutuksen kautta työelämään. Käytäntöpainotteisen opetuksen lisääminen perusopetuksessa ja ammatillisen koulutuksen alkuvaiheessa, modulaariset tutkintorakenteet, koulutuksen ja työn vuorottelu sekä nuorten ohjaus- ja tukitoimien lisääminen tukevat nuorta löytämään reitin koulutuksen kautta työelämään.

KESU:n koulutustarjonnan tavoitteiden asettaminen perustuu talous- ja työvoimakehityksen osalta työministeriön Työvoima 2025 -projektin arvioon työllisyyden kehityksestä sekä Tilastokeskuksen vuosia 1995, 2000 ja 2004 koskevaan työvoiman ammatti-, koulutus- ja ikätietoihin. Näiden perusteella on Opetushallituksessa laadittu ammattirakenne-ennuste vuoteen 2020.

EK toteaa, että esimerkiksi globalisaatio tai avainteknologioiden kehitys voivat aiheuttaa suuriakin muutoksia toimialakehitykseen tai työelämän avainammattien tehtäväsisältöihin ja osaamistarpeisiin. Näitä työelämän laadullisia ja määrällisiä muutoksia on tulevaisuudessa kyettävä nykyistä paremmin ottamaan huomioon koulutustarjonnan mitoituksessa.

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien poistamisessa aikuiskoulutuksen merkitys on ratkaiseva. Koulutusjärjestelmän tulee tukea ammatillista liikkuvuutta sekä ohjauksen että tarjonnan osalta ja kannustaa työelämässä olevia oman osaamisensa kehittämiseen. Myös aikuiskoulutuksen osalta on perusteltua asettaa määrälliset aloittajatavoitteet lopullisessa kehittämissuunnitelmassa. Aloittajatavoitteita on kuitenkin voitava suunnitelmakauden aikana joustavasti tarkistaa työelämän muuttuvien tarpeiden mukaisesti.

3.3 Koulutuksen tehokkuus, läpäisy ja moninkertainen koulutus

Koulutuksesta työelämään tulon varhentaminen on yksi keino vahvistaa osaavan työvoiman saatavuutta. Tämä edellyttää uusia toimia koulutuksen tehokkuuden lisäämiseksi.

EK pitää välttämättömänä koulutusaikojen lyhentämistä, keskeyttämisen vähentämistä sekä koulutuksen läpäisyasteen nostamista noin 70 prosentista vähintään 80 prosenttiin. Myös eri koulutusasteiden välisten nivelvaiheiden lyhentäminen on välttämätöntä.

Päällekkäisen koulutuksen vähentäminen edellyttää myös uusia menetelmiä aiemmin opitun tunnistamiseksi ja osaamisen tunnustamiseksi osana uutta tutkintoa. Päällekkäisen koulutuksen vähentämiseksi on myös jo valintamenettelyissä kiinnitettävä huomiota opiskeluun hakeutuvien soveltuvuuteen ja mahdollisiin terveydellisiin rajoitteisiin ko. alan työtehtäviin.

3.4 Rakenteellinen kehittäminen

EK pitää tärkeänä koulutus- ja tutkimusjärjestelmän rakenteellista kehittämistä kaikilla koulutusasteilla koulutuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseksi, tehokkuuden lisäämiseksi sekä monipuolisten koulutuspalvelujen turvaamiseksi. Vahvoja koulutuskokonaisuuksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon koulutuksen järjestäjien toiminta kokonaisuutena.

Rakenteellisen kehittämisen ohella huomiota on kiinnitettävä myös erilaisten uusien oppimisympäristöjen ja opetusteknologioiden kehittämiseen. Esimerkiksi eOppiminen tulee ottaa kehittämissuunnitelmassa huomioon mahdollisena keinona turvata koulutuksen saatavuus eri koulutusasteilla yli maantieteellisten rajojen. Alueellista yhteistyötä lukioiden kesken sekä lukioiden ja ammatillisen koulutuksen välillä voidaan lisätä mm. tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä.

Lukion tehtävää tulee vahvistaa yleissivistävänä, erityisesti korkeakouluopintoihin valmistavana koulutuksena. Ammatillisen koulutuksen tulee antaa työelämän tarpeista lähtevä vahva ammatillinen osaaminen.

Ammatillisen koulutuksen osalta KESU-luonnoksessa mainitut keskeiset kehittämiskohteet ovat oikeita. Luonnoksen mukaan koulutuksen järjestäjien toiminnan kehittämistä tuetaan ja ohjataan kansallisella ammattiosaamisstrategialla. Suunnitelmaluonnoksesta ei kuitenkaan käy ilmi, mitä tällä strategialla tarkoitetaan ja mikä on sen yhteys ennakointijärjestelmän kehittämiseen.

EK tukee KESU-luonnoksessa mainittuja korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen hankkeita mukaan lukien suunnitelmakaudella käynnistettävä laaja yliopistoreformi. Tavoitteena tulee olla kansainvälisen huippuosaamisen ja korkeakoulujen kansainvälistymisen lisääminen, osaamistasoltaan vahvemmat ja vaikuttavammat korkeakouluyksiköt sekä yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian vahvistaminen. Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja sekä niiden keskinäistä yhteistyötä tulee kehittää duaalimallin pohjalta.

Korkeakoulujen profiloitumista ja painoaloja vahvistetaan. OPM:n rooli on tässä tärkeä tulosohjauksen kautta. Myös muiden toimijoiden kuten Suomen Akatemian pitäisi toiminnallaan tukea yliopistojen profiloitumista. Luonnoksessa todetaan kunkin yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiilin painottuvan eri tavalla opetuksen, tutkimuksen, työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän suhteen. Yliopistojen kolme perustehtävää tulee kuitenkin edelleen säilyttää. Yliopistoilla on tärkeä tehtävä myös aikuisten täydennyskoulutuksessa.

Korkeakoulujen toimintaedellytyksiä tulee yleisesti vahvistaa perustuen opetuksen ja tutkimuksen laatuun ja vaikuttavuuteen. Yliopistojen resursseja ei tule jakaa vain ”tutkimusintensiivisyyden” perusteella.

Aikuiskoulutusta koskevat rakenteellisen kehittämisen toimenpiteet tulee määritellä aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmistelevassa laajapohjaisessa ryhmässä.

3.5 Ohjaus ja rahoitus

Esi- ja perusopetusta koskeva valtionosuusjärjestelmän uudistaminen tulee toteuttaa siten, että siinä turvataan yhtäläiset toimintaedellytykset myös yksityisille oppilaitoksille.

Ammatillisen koulutuksen osalta KESU-luonnoksessa korostetaan ohjauksen ja rahoituksen kehittämistä niin, että se tukee koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä ja ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen järjestämistä sekä koulutustarjonnan suuntaamista koordinoituna kokonaisuutena. EK korostaa, että nuorisoasteen ammatillisella koulutuksella ja aikuisten ammatillisella koulutuksella on erilaiset tavoitteet ja ne poikkeavat myös sisällöltään ja järjestämismuodoiltaan toisistaan, mikä on otettava kokonaisuuden koordinoinnissa huomioon.

Ammatillisen peruskoulutuksen osalta EK kannattaa tuloksellisuusrahoituksen osuuden lisäämistä ja sitä, että koulutuksen vaikuttavuus, laatu  ja asiakastyytyväisyys otetaan laajemmin huomioon tuloksellisuuden arvioinnissa.

Aikuiskoulutusta koskevat ohjaus- ja rahoitusratkaisut tulee määritellä kokonaisuudistusta valmistelevassa työryhmässä.

EK kannattaa suunnitelmaluonnoksessa mainittuja toimenpiteitä korkeakoulujen ohjauksen ja rahoituksen kehittämiseksi. Ammattikorkeakouluissa on meneillään lukuisia kehittämishankkeita, joiden määräaika on 31.12.2009. EK katsoo, että olisi tarpeellista suorittaa valtakunnallinen ulkoinen arviointi ammattikorkeakoulujen kokonaistilanteesta näiden lukuisten kehittämishankkeiden päätyttyä.

3.6 Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta

Tavoitteena on julkisen ja yksityisen t&k-rahoituksen nousu neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta suunnitelmakauden aikana. EK toteaa, että hallituksen talousarvioehdotus vuodelle 2008 ei tue tämän tavoitteen saavuttamista, jos lähtökohdaksi otetaan se, että julkisen sektorin osuus t&k-toiminnan kokonaisrahoituksesta on edelleen noin 30 %. Tiede- ja teknologianeuvoston hyväksymän valtion tutkimusrahoituksen lisäysohjelman ehdotuksen toteutumiseen liittyvät resurssiongelmat koskevat erityisesti yliopistojen perusrahoitusta.

KESU-luonnoksen mukaan kansallisen innovaatiostrategian perustan muodostavat yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tiedeorganisaatiot. Innovaatioihin liittyy kuitenkin keskeisesti hyödynnettävyys liiketoiminnassa. Tämän vuoksi elinkeinoelämän tulee olla olennainen osa innovaatiostrategiaa.

Suomeen luodaan maailman kärkeen ulottuvia strategisen huippuosaamisen keskittymiä (SHOK). Toisin kuin KESU-luonnoksessa todetaan, SHOK:ien tavoitteena ei ole vahvistaa olemassa olevia rakenteita, vaan luoda uusia rakenteita ja uudenlaista yhteistyötä.

EK:n näkemyksen mukaan nykyinen tohtorintutkintotavoite, 1600 uutta tohtoria vuodessa, on hyvin korkea. Tohtorikoulutuksen mitoituksessa on otettava nykyistä paremmin huomioon alakohtainen tohtoritarve ja työllistyminen. Tohtorikoulutuksen tulee tarjota nykyistä laaja-alaisempia työelämävalmiuksia. Absoluuttisien määrien sijasta on hyvä korostaa tohtoreiden osuutta tutkimushenkilökunnasta.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyötä tulee kehittää edelleen vastaamaan paremmin sille asetettuja tavoitteita ja sille tulee varata resurssit ammattikorkeakoulujen perusrahoituksena.

Korkeakoulujen t&k-toiminnan keskeisiä tavoitteita on opetuksen ja tutkimuksen korkea laatu ja vaikuttavuus. Tämä edellyttää korkeakoulujen profiloitumista ja toiminnan säännöllistä arviointia. T&k-toiminnan tulosten hyödyntämistä pitää parantaa edistämällä korkeakoulujen ja tutkimuksen hyödyntäjien monipuolista vuorovaikutusta.

3.7 Kansainvälistyminen

EK tukee KESU-luonnoksessa asetettuja koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymistä koskevia tavoitteita. Kansainvälistymisen tulee heijastua kaikille koulutusasteilla perusopetuksesta alkaen. Kansainvälistyminen on tärkeää myös työperusteisen maahanmuuton kannalta.  EK toteaa, että ammatillisessa koulutuksessa asetettu tavoite lisätä vuositason liikkuvuutta 30 prosentilla on haastava.

Yleissivistävässä koulutuksessa tulee kielivalikoimaa monipuolistaa lisäämällä valinnan mahdollisuuksia erityisesti venäjän, saksan ja ranskan kielissä. Kielten opetus ja monipuolinen kielivalikoima on tärkeää myös ammatillisessa koulutuksessa.

Ulkomaisten opiskelijoiden tulee saada opintojensa aikana riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Yhtenä mittarina voisi olla yleisen kielitutkinnon suorittaminen. Tarvitaan myös muita keinoja, joilla edistetään ulkomaisten opiskelijoiden jäämistä työskentelemään Suomeen opintojen päätyttyä. Kansainvälisen liikkuvuuden osalta luonnoksessa painotetaan ulkomaisten opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden työskentelyä Suomessa, mutta tärkeää on myös suomalaisten liikkuvuus ulkomaille.

Korkeakoulujen kansainvälistymisen edistämiseksi on pikaisesti käynnistettävä kansallisen kansainvälistymisstrategian valmistelu tavoitteena kehittää Suomeen kansainvälisesti vahva ja vetovoimainen korkeakoulu- ja tiedeyhteisö. Kansainvälistymistä tukevat toimenpiteet tilauskoulutuksen sekä EU/ETA-maiden ulkopuolisten tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksuista ja siihen liittyvästä stipendijärjestelmästä tulee saattaa nopeasti voimaan.

3.8 Maahanmuuttajat

EK kannattaa KESU-luonnokseen sisältyviä työperusteista maahanmuuttoa edistäviä koulutuspoliittisia toimia. Työperusteista maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien työllistymistä tukeva toimenpideohjelma tulee laatia yhdessä opetusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sisäasiainministeriön ja työelämän edustajien kanssa.

EK korostaa suomen/ruotsin kielen opetuksen tärkeyttä maahanmuuttajille. Useimmissa ammatillista osaamista vaativissa työtehtävissä kotimaisen kielen taito on välttämättömyys. Koulutusjärjestelmän tulee vastata kielitaidon yleisistä perusvalmiuksista myös suoraan työelämään tulevien maahanmuuttajien osalta.   

3.9 Koulutuksen ja työelämän yhteydet ja yrittäjyyskasvatuksen edistäminen

EK pitää tärkeänä oppilaitosten ja yritysten yhteistyön ja yrittäjyyskasvatuksen lisäämistä kaikilla koulutusasteilla, myös opettajankoulutuksessa.  KESU-luonnoksesta puuttuvat kokonaan yrittäjyyskasvatusta koskevat toimenpiteet perusopetuksen osalta.

Ammatillisessa peruskoulutuksessa työpaikkaohjaajien koulutuksen kehittäminen ja riittävän tarjonnan varmistaminen sekä opettajien osallistuminen työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaukseen ovat edellytyksiä työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadun kehittämiselle. 

EK korostaa, että ammatillisen koulutuksen opetusvastuun tulee lähtökohtaisesti olla oppilaitoksella, eikä sitä tule nykyistä laajemmin siirtää työpaikoille. Sen sijaan tulee kehittää työpaikoilla tapahtuvan oppimisen laatua. Työpaikkaohjaajien kouluttaminen pk-yrityksissä ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttaminen työpaikoilla edellyttävät opettajilta jalkautumista yrityksiin.

Myös korkeakoulujen ja työelämän vuorovaikutusta on edelleen vahvistettava. Oppisopimuskoulutus tulee tehdä mahdolliseksi ainakin korkeakoulujen täydennyskoulutuksessa.
 
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden työharjoittelua on kehitettävä entistä suunnitelmallisemmaksi, jotta opiskelija saa ammatillista käytännön oppia harjoittelusta. Ammattikorkeakouluharjoittelun kehittämisessä voisi hyödyntää ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppimisen mallia ja siitä saatuja hyviä käytäntöjä.

Tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuus korkeakoulusta yritykseen ja yrityksestä korkeakouluun muodostaa perustan toimijoiden väliselle syvälliselle yhteistyölle. Yliopistoihin tulee luoda nykyistä enemmän osa-aikaisia professuureja, joiden kautta yrityksissä ja julkisella sektorilla työskennelleet henkilöt tuovat erilaista osaamistaan korkeakoulujen tutkimukseen ja opetukseen sekä tiivistävät sektorien välistä yhteistyötä. Tämän vuorovaikutuksen edistämiseksi korkeakoulujen virantäytössä tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon korkeakoulu- ja tutkimuslaitoksen ulkopuolella hankittu ja viran kannalta relevantti työkokemus.

Yritysten edustajien käyttö opiskelijoille suunnatussa ohjauksessa ja opetuksessa sekä opinnäytetöiden aiheiden tarjoamisessa välittää tietoa yritysten tarvitsemasta ammattitaidosta ja osaamisesta.

Aikuiskoulutuksen osalta EK korostaa tarvetta tiiviiseen yhteistyöhön työelämän kanssa. Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä voisi olla tässä suhteessa kehittämiskohteena. Myös yrittäjyyskasvatus on tärkeä osa aikuiskoulutusta.

3.10 Tutkinnot

EK pitää tärkeänä ammatillisten perustutkintojen työelämälähtöisyyden lisäämistä ja tutkintojen modulaarisuutta. Työelämän perusvalmiudet tulee saavuttaa käytäntöpainotteisilla opintomoduuleilla kolmea vuotta lyhyemmässä ajassa. Tämä on välttämätöntä, jotta koko ikäluokka saisi perusvalmiudet työelämään. Koulutuksen ja työn vuorottelu ja tutkintojen suorittaminen moduuleittain edellyttävät opetussuunnitelma- ja näyttötutkintoperusteisen koulutuksen yhteistyön tiivistämistä ja rahoitusjärjestelmien joustavuutta. Oppisopimuskoulutusta tulee lisätä.

Ammatillisen koulutuksen mitoituksessa tulee ottaa huomioon myös se, että osa tutkinnon suorittaneista jatkaa jossakin vaiheessa ammattikorkeakouluopinnoissa. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on lisättävä.
 
Aikuiskoulutuksessa näyttötutkintojärjestelmä on erityisesti aikuisille suunnattu omaleimainen järjestelmä, jota tulee kehittää omana kokonaisuutenaan.

Ammattikorkeakoulujen osalta EK kannattaa KESU-luonnoksen tavoitetta, jonka mukaan ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista muodostuu pääasiallinen jatkokoulutusväylä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille. Yliopistojen maisteriohjelmia ja ylempiä AMK-tutkintoja tulee kehittää niin, etteivät ne muodosta päällekkäistä koulutusta.

Ylempi AMK-tutkinto on erityisesti työelämän kehittämistutkinto, jonka suorittaminen edellyttää vähintään kolmen vuoden työkokemusta kyseiseltä alalta. Yliopistojen jatko-opintoihin tulee luoda tasa-arvoiset kriteerit eri korkeakouluista valmistuneille mm. opintojen hyväksi lukemiskäytäntöjä kehittämällä.
 
KESU-luonnoksesta puuttuvat kokonaan toimenpiteet työjohtajakoulutuksen kehittämiseksi ja lisäämiseksi. Rakennusalan rakennusmestarikoulutuksen ohella tarvitaan myös muilla aloilla koulutusta, joka antaa valmiudet työnjohtotehtäviin. Työnjohtokoulutusta tulee kehittää ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyönä läheisessä yhteistyössä yritysten kanssa.

3.11 Laatu ja laadunvarmistus

KESU-luonnoksessa esitetään valmisteltavaksi ammatillisen koulutuksen kansallinen laatustrategia. EK pitää tärkeänä, että laatustrategia laaditaan myös perusopetukseen ja määritellään laatuvaatimukset opinto-ohjaukselle perusopetukseen, lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen.
  
EK kannattaa tuloksellisuusrahoituksen lisäämistä ammatilliseen peruskoulutukseen ja koulutuksen laadun arviointia osana tuloksellisuusrahoitusta.

Opetusministeriön ja korkeakoulujen välisessä tulosohjauksessa tulee hyödyntää korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen arviointia sekä kehittää opetuksen ja tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta kuvaavia indikaattoreita.

3.12 Tekniikan alan yliopistokoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen sekä tutkimuksen kehittäminen

EK kannattaa tekniikan alan koulutusta koskevia toimenpide-esityksiä. Teollisten työpaikkojen rinnalla Suomen taloudellinen menestys on tulevaisuudessa yhä enemmän kytköksissä palveluihin. EK pitää tärkeänä, että suomalaista tutkimuskenttää vahvistetaan siten, että se tukee nykyistä paremmin myös palvelujen kehittämistä ja uudistamista.

3.13 Opetuksen kehittäminen

EK kannattaa KESU-luonnokseen sisältyviä tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi eri koulutusasteilla. EK pitää tärkeänä, että ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen. Opetusryhmäkokoihin sekä opiskelijamäärien ja opetusresurssien väliseen suhteeseen on erityisesti kiinnitettävä huomiota kaikilla koulutusasteilla.

EK ehdottaa, että perusopetuksen tuntijako uudistetaan lisäämällä valinnaisuutta. Tuntijaon uudistamisen tavoitteena on lisätä käytäntöpainotteista opetusta ja monipuolistaa kielivalintoja.

Vahvistetaan tiede- ja teknologiaopetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa käynnistämällä tiede- ja teknologiaopetuksen kehittämishanke.

3.15 Opintotuki

EK esittää, että selvitetään mahdollisuudet opintotuen ja muiden opintososiaalisten etuuksien kokonaisuudistukseksi, jossa toisaalta toteutuu kannustavuus opintojen nopeaan suorittamiseen, toisaalta mahdollisuudet riittävän laaja-alaisiin opintoihin ja työelämän harjoittelujaksoihin.

3.16 Opetushenkilöstö

EK korostaa, että väestön koulutus- ja osaamistason kohottaminen, koulutuksen laadun ja koulutusjärjestelmän kehittäminen edellyttää korkeatasoista ja osaavaa opetushenkilöstöä. Sen riittävyydestä ja saatavuudesta on erityisesti huolehdittava. Opettajien riittävä työelämätuntemus on tärkeä osa opettajien osaamista. Lisätään ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä ottamalla opettajan kelpoisuusehtona huomioon tutkinnon ohella myös työkokemuksella hankittu osaaminen.

EK kannattaa opettajakoulutuksen kehittämistä ja opetushenkilöstön täydennyskoulutusjärjestelmän kehittämistä koskevia linjauksia sekä opetustoimen henkilöstökoulutuksen valtakunnallisen neuvottelukunnan perustamista.

Yliopistojen tulee monipuolistaa opettajankoulutukseen kuuluvaa harjoittelua yhteistyössä kuntien koulutoimen ja yksityisten koulujen kanssa. Koulujen ja yritysten yhteistyö ja opettajien työelämä- ja yritystuntemuksen lisääminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita yliopistojen opettajankoulutuksessa.

3.17. Tietoon perustuvan päätöksenteon tukeminen
 
EK korostaa, että koulutusjärjestelmän kehittämisen tueksi tarvitaan kattava, monipuolinen ja laadukas tietopohja. Koulutusta ja opiskelijoita koskevan perustiedon osalta lisätarpeita näyttäisi olevan ainakin koulutuksen matalaan läpäisyyn ja korkeaan keskeyttämiseen sekä opintoaikojen pitenemiseen liittyvien syiden selvittämiseksi.

Koulutuksen ja tutkimuksen sekä oppilaitosten korkealaatuisella ja riippumattomalla arvioinnilla on entistä suurempi merkitys päätöksenteossa tarvittavan tiedon tuottamisessa. Esimerkiksi tulosrahoituksen tulee entistä enemmän perustua koulutuksen ja tutkimuksen laatuun, vaikuttavuuteen, tehokkuuteen ja taloudellisuuteen. Näistä seikoista tarvitaan nykyistä enemmän tietoa päätöksenteon pohjaksi.
 
Koulutuksen arvioinnin tulisi olla osa kehittämissuunnitelmaa ja sille tulisi laatia tavoitteet ja toimenpideohjelma kehittämissuunnitelman aikavälille. Arviointijärjestelmän kehittämisen osalta EK viittaa OPM:n työryhmämuistiosta 2007:27 antamaansa lausuntoon.

KESU-luonnoksen mukaan koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämislinjoista päätetään vuoden 2008 aikana. Toisaalta hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus uudistaa ennakoinnin perusteita, jotta laadullisiin ja määrällisiin osaamis-, koulutus-, tutkimus- ja työelämän tarpeisiin voidaan vastata paremmin. Osana työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaa todetaan, että työvoimatarpeen ennakointia ja ennakoinnin vaikutusta koulutukseen lisätään ja tehostetaan.

EK pitää tärkeänä, että hajanainen ennakointijärjestelmä uudistetaan ja se kootaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Ennakointi tulee rakentaa kiinteäksi osaksi päätöksenteko-, ohjaus – ja arviointijärjestelmää. Ennakointia tulee kehittää niin, että se koulutustarjonnan määrällisten tavoitteiden rinnalla nykyistä paremmin ottaa huomioon työelämän laadullisen muutoksen ja sen vaikutukset osaamis- ja koulutustarpeisiin.

Koulutusta koskevan tutkimuksen osalta EK toteaa, että päätöksenteon tueksi tarvitaan nykyistä enemmän koulutuksen taloutta, tehokkuutta ja tuottavuutta koskevaa tutkimustietoa.

4. Aloittajatavoitteet

KESU-luonnoksen liitteenä olevat koulutuksen aloittajatavoitteet ovat alustavia, eikä niissä ilmeisesti ole vielä mukana maakuntien liittojen alueellisia näkemyksiä. Aloittajatavoitteista puuttuvat myös aikuiskoulutuksen tavoitteet, joilla on tärkeä merkitys työelämän kohtaanto-ongelmien ratkaisussa.

Eri koulutusaloille asetetuista alustavista tavoitteista EK toteaa seuraavaa:

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan aloittajatavoitteita on edelleen tarkistettava siten, että ammatillisen peruskoulutuksen aloittajamäärää kasvatetaan merkittävästi. Ammattikorkeakoulujen aloittajatavoite tulisi olla esitettyä pienempi.

Luonnontieteiden alan aloittajamäärän pudottaminen puoleen suhteessa koulutuksen aloittaneiden määrään vaikuttaa suurelta.

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksen aloittajatavoitetta on tarkistettava ylöspäin erityisesti sosiaalialan ammatillisessa koulutuksessa.

Matkailu-, ravitsemus- ja talousalan aloittajatavoitetta on tarkasteltava yhdessä aikuiskoulutuksen tavoitteiden kanssa erityisesti puhdistuspalvelualan osalta. Ammatillisen peruskoulutuksen aloittajamäärän pudottaminen jopa alle nykytason ei ole perusteltua varsinkaan matkailutoimialan osalta.

Koulutuksen aloittajatavoitteita on perusteltua seurata ja tarvittaessa tarkistaa suunnitelmakauden puolivälissä.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Innovaatioympäristö ja osaaminen

Timo Kekkonen
Johtaja