Taloussuhteet muuhun maailmaan: vapaakauppasopimukset

Alueellisilla ja kahdenvälisillä sopimuksilla pyritään parantamaan yritysten kilpailumahdollisuuksia

Yritysten markkinoillepääsyä ja kilpailumahdollisuuksia pyritään laajentamaan ja edistämään WTO-järjestelmän lisäksi myös alueellisilla ja kahdenvälisillä sopimusjärjestelyillä.

Alueelliset ja kahdenväliset sopimusjärjestelyt eivät korvaa WTO-järjestelmää ja -neuvotteluprosessia, mutta vastaavat tarpeeseen rinnakkaisista, täydentävistä ja syvemmälle menevistä neuvotteluista.

EU:lla on jo nyt verrattain monipuolinen alueellisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten (EU:n sivuille) verkko. 

EU:lla on sopimukset

• jäsenehdokasmaiden,
• Balkanin maiden,
• Välimeren alueen maiden,
• Meksikon,
• Etelä-Afrikan ja
• Chilen kanssa.

EU käy lukuisia alueellisia neuvotteluja

• assosiaatiosopimusneuvotteluja Mercosurin (Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay) kanssa
• vapaakauppaneuvotteluja Persianlahden yhteistyöneuvoston GCC:n (Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat) kanssa
• sekä neuvotteluja taloudellisten kumppanuussopimusten solmimiseksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren AKT-maiden (EU:n sivuille) kuuden erillisen ryhmittymän kanssa.

Neuvotteluja tärkeimpien kehittyvien markkinoiden kanssa

EU on ryhtymässä uudenlaisiin vapaakauppaneuvotteluihin myös tärkeimpien kehittyvien markkinoiden kanssa.

Näihin kuuluvat

• Intia,
• Asean ja
• Etelä-Korea sekä
• myöhemmässä vaiheessa Venäjä ja Ukraina.

EU on myös aloittamassa vapaakaupan sisältäviä assosiaatiosopimusneuvotteluja Keski-Amerikan maiden ja Andien Yhteisön maiden (Bolivia, Ecuador, Kolumbia, Peru) kanssa.

Yritykset kohtaavat useilla kehittyvillä markkinoilla korkean tullitason tai monia muita vientiä tai paikallista liiketoimintaa haittaavia esteitä. Samanaikaisesti nämä maat ovat suomalaisille yrityksille yhä keskeisempiä markkina- ja liiketoiminta-alueita.

Vapaakauppasopimusten keskeisiä neuvotteluaiheita ovat:

• tullien ja tullien ulkopuolisten esteiden poistaminen,
• palvelukaupan kattava vapauttaminen,
• investointien markkinoillepääsyn ja kohtelun parantaminen,
• vientirajoitusten poistaminen,
• sääntely-yhteistyö ja sääntely-ympäristön kehittäminen,
• kauppaa hankaloittavien tullimenettelyjen helpottaminen,
• teollis- ja tekijäoikeuksien suojan ja toimeenpanon tehostaminen,
• julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen,
• kilpailua koskevat säännöt,
• yksinkertaiset ja avoimet alkuperäsäännöt,
• riitojenratkaisumenettelyt.

Katso myös
- Yritysten kansainvälistyminen

---

EK:n kanta

EU:n sopimustavoitteissa ja uusien sopimusaloitteiden arvioinnissa tulee kiinnittää korostetusti huomiota niiden taloudellisiin vaikutuksiin ja erityisesti eurooppalaisen elinkeinoelämän markkinoillepääsyn edistämiseen ja toimintaympäristön kehittämiseen.

Elinkeinoelämän tavoitteena on kattavien ja tasapainoisten, mahdollisimman vastavuoroisten sopimusten aikaansaaminen. Elinkeinoelämä on toivonut sopimusneuvotteluiden etenevän nopeassa aikataulussa.

Alueellisten ja kahdenvälisten sopimusneuvottelujen tulee johtaa sisällöllisesti WTO-järjestelmän kanssa täysin yhteensopiviin, mutta sitä kattavampiin ja syvempiin WTO plus -sopimuksiin.

Sopimusten tulee olla selkeitä kauppasopimuksia, joiden avulla voidaan kehittää kauppaa ja yhteistyötä sekä saada merkittäviä markkinoillepääsyhyötyjä (tavarat, palvelut, investoinnit) korkeiden tullien ja tullien ulkopuolisten esteiden, palvelukaupan ja investointien esteiden poistamisen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojan kautta.

---

Viimeksi päivitetty:05.03.2008