Päästöt ja ympäristön tila

Teollisuuden päästöjä ilmaan ja vesiin on edelleen alennettu 1990-luvun puolivälistä. Perusinvestoinnit ympäristönsuojeluun tehtiin 1990-luvun puoliväliin mennessä. Vaikka tuotanto on monilla aloilla kasvanut, päästöt ovat vähentyneet, koska tuotantoprosesseja on kehitetty ja savukaasujen sekä jätevesien puhdistusta on tehostettu.

Teollisuuden päästöjen vähennyttyä erilaisista hajakuormituslähteistä tulevien päästöjen suhteellinen osuus kokonaispäästöistä on kasvanut.

Yrityksille annetaan lupamääräyksiä ympäristöluvissa. Lupamääräyksiin vaikuttavat toimialakohtaiset päästövaatimukset sekä ympäristön tilan laatuarvot. Toimialakohtaiset päästövaatimukset säädetään valtioneuvoston asetuksilla, jotka perustuvan EU:n yhteisölainsäädäntöön. Osittain EU-lainsäädäntöä on pantu toimeen kansallisilla ohjelmilla.

Ilmansuojelussa valtioneuvoston asetuksilla on säädetty mm. käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuudesta, teholtaan yli 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien sekä polttomoottoreiden päästöjen rajoittamisesta. Myös haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä säännellään valtioneuvoston asetuksella. Ilman laadulle on raja- ja tavoitearvoja, jotka eivät viime vuosina ole teollisuuden lähiympäristössä ylittyneet.

Tähänastiset vesiensuojelutoimet on pitkälti valittu ja toteutettu kansallisin perustein. Yleiset tavoitteet on asetettu vesiensuojelun tavoiteohjelmissa, jotka ovat ohjanneet yritysten pitemmän aikavälin suunnitelmia ja lupaviranomaisia lupaharkinnassa.

Vuodesta 1995 lähtien yksittäisten, vesiympäristölle haitallisten aineiden päästöihin on kiinnitetty enemmän huomiota. Eräille aineille asetettiin päästörajoituksia, ja vesiympäristölle asetettiin ympäristönlaatunormeja.

EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteena on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen tila ja pohjavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Voimakkaasti rakennetuissa vesissä tavoitteena on, että kussakin vesistössä arvioidaan erikseen, mikä olisi siellä saavutettavissa oleva hyvä tila.

Vesienhoidon suunnittelussa ja vesien tilan seurannassa kiinnitetään aikaisempaa enemmän huomiota kullekin vesiympäristölle luontaisten eliö- ja kasvilajien menestymiseen sekä vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuuksiin vesissä. Valtioneuvosto hyväksyi vesienhoitosuunnitelmat joulukuussa 2009. Suunnitelmat otetaan huomioon yritysten ympäristöluvissa.

Ympäristönsuojelumenot nousussa

Tilastokeskuksen mukaan teollisuuden ympäristönsuojelumenot (pdf) vuonna 2007 olivat 722 miljoonaa euroa, josta investoinnit olivat 215 miljoonaa euroa ja käyttömenot 507 miljoonaa euroa.

Ympäristönsuojeluinvestointien osuus oli 4,5 % teollisuuden kaikista kiinteistä investoinneista. Investointien osuus vaihtelee suuresti vuosittain. Vaihtelu johtuu siitä, että yksittäiset suuret investoinnit määräävät investointien kokonaistason.

Ympäristönsuojelun perusinvestoinnit tehtiin 1990-luvun puoliväliin mennessä. Elinkeinoelämän kannalta huolestuttavaa on se, että vuotuiset käyttömenot ovat kasvaneet noin 56 % viimeisen 10 vuoden aikana, merkittävästi kansantuotteen kasvua nopeammin.

Katso myös

- Vastuullinen yritystoiminta

EK:n kanta 

EU-jäsenyyden mukana ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö on monimutkaistunut ja sen määrä on kasvanut merkittävästi.

Lainsäädäntöä tulee yksinkertaistaa poistamalla päällekkäisyydet. EU-lainsäädännön valmistelussa on myös arvioitava, milloin tarvitaan yhteisölainsäädäntöä ja milloin kansallinen sääntely on riittävää.

Yrityksille tulee turvata yhtenäiset kilpailuedellytykset. Kansalliset erityispiirteet, kuten maaperän laatu, harva asutus, pitkät välimatkat ja ympäristön suhteellisen hyvä tila, on voitava ottaa huomioon lupaharkinnassa.

Viimeksi päivitetty:21.05.2010

Etusivu

Takaisin

Tulosta